 |
| Maustetytöt Kaikki tiet vievät Peltolaan Is This Art! 2019 Kuva: Wikipedia |
Maustetyttöjen musiikki ei turhia kikkaile. Sen pohjan muodostavat rumpukone, koskettimet sekä kitara, jonka lisäksi kaksikko hyödyntää ääntään myös mm. stemmojen ja taustalaulujen muodossa. Vaikka rakennusainekset pidetään maltillisina, on lopputulos äärimmäisen viihdyttävä. Parhaimmillaan kappaleet ovat täynnä mieleen jääviä melodioita ja sävellyksiä, jotka tarttuvat tajuntaan jo ensikuuntelun aikana. Soundimaailma on pidetty miellyttävän karuna, joka palvelee musiikin tunnelmaa erinomaisen hyvin. Parhaimmillaan meininki on kuin taustamusiikkia hautajaisjuhlissa, joka tuntuu tuntuu sopivan kokonaisuuteen paremmin kuin hyvin.
Toinen olennainen osa-alue Maustetyttöjen musiikissa ovat sanoitukset. Näiden osalta ei myöskään lähdetä menemään sinne, mitä valtavirtaradiot tarjoavat. Kappaleiden teemat eivät pyöri biletyksessä tai muussa tyhjänpäiväisessä, vaan elämää lähestytään sen nurjan puolen kautta. "Kaikki tiet vievät Peltolaan" tarinoikin päihde- ja mielenterveysongelmien värittämästä elämästä, jonka lisäksi kommentoidaan muitakin ihmiselon sekä maailman kipupisteitä, kuten mielenterveyspalveluiden huonoa nykytilannetta. Sanailu on suurimmalta osin erinomaisesti toteutettu ja pultattu hienosti musiikin jatkeeksi. Tämä jopa siinä määrin, että albumin mukana huomaa hoilaavansa jatkuvasti, koska tekstipuoli on harvinaisen iskevää. Täysin sanoituksia ei voi kuitenkaan suitsuttaa, sillä esimerkiksi yskänlääkepullot sekä kalja pyörii eri kappaleiden teemoissa sen verran tiiviisti, että toiston tunteelta ei voi välttyä. Jatkossa ilmaisuun voisi hakea hieman monipuolisuutta, sillä sanojahan suomenkielestä löytyy vaikka kuinka paljon.
Kaiken kaikkia Maustetyttöjen debyyttialbumi on vakuuttava kokonaisuus, jolta ei muutaman heikomman kappaleen lisäksi löydy suurempaa valitettavaa. Elämän kurjia puolia sekä suomalaisen mielenmaiseman melankolisuutta saadaan harvoin esitettyä näin viihdytävällä tavalla, mutta Maustetytöt onnistuu tempussa hienolla tavalla. Albumia kannattaa kuitenkin lähestyä pilke silmäkulmassa, sillä muuten kokonaisuus saattaa tuntua turhankin rankalta. Mutta sitähän jo itse elämäkin vaatii: jos sen ottaa liian vakavasti, romahtaa kaikki lopulta ympäriltä. "Kaikki tiet vievät Peltolaan" on yksi viime vuosien positiivisemmista yllätyksistä, jolle toivoisi ilmestyvän jatkoa mahdollisimman nopeasti.