 |
| Uinu, uinu lemmikkini 2019 Kuva: Finnkino-sivusto |
Elokuvan tarina on tuttua huttua jokaiselle, joka on kirjan lukenut. Creedin perhe muuttaa suurkaupungin kiireestä Ludlowin idylliseen pikkukaupunkiin. Iso talo pihoineen on silkkaa amerikkalaista unelmaa, mutta lähimetsässä oleva, pahaenteisiä väreitä synnyttävä eläinten hautausmaa sekä vilkas valtatie rekkoineen luovat synkkiä pilviä taivaanrantaan. Eikä aikaakaan kun asiat saavat ikäviä käänteitä: perheen rakastama kissa jää rekan alle, jonka myötä metsästä löytyvän hautausmaan vaietut salaisuudet paljastuvat. Kuka tuonne haudataankaan, palaa takaisin - mutta muuttuneena.
Uusi elokuvaversio ottaa taiteellisia vapauksia tarinan yksityskohtien suhteen. Vaikka kokonaisuus on suurin piirtein ennallaan, on muutoksia tehty. Esimerkiksi kirjaversiossa auton alle jää perheen kuopus, leffassa taasen perheen isompi neitokainen. Sinällään muutokset ovat piristäviä, sillä näillä pienillä päivityksillä elokuva onnistuu yllättämään. Erityisesti Ellien kohtalokas yliajo on lähes hykerryttävästi toteutettu, sillä katsoja luulee tietävänsä tapahtumat ennakkoon, mutta elokuva vetääkin katsojaa nenästä. Tällaisina hetkinä pienet muutokset palvelevat tarinaa ja elokuvaa luoden siihen uudenlaista syvyyttä. Harmi vain, että suurin osa muutoksista on naurettavia ja täysin tarpeettomia. Esimerkiksi eläinten hautasmaalle kulkeva naamioitunut lapsisaattue on lisäyksenä täysin tyhjänpäiväinen, joka herättää lähinnä pohtimaan, miksi moista on pitänyt elokuvaan edes lisätä.
Elokuvan eduksi on kuitenkin luettava se, että se on jännittävä: monet kauhistuttavat kohtaukset on rakennettu hyvin ja näiden pahaenteinen uhkaavuus saa pakostakin hengityksen salpaantumaan jännityksestä. Vaikka nämä lopulta lässähtävät halpahintaiseksi säikyttelyksi, on tunnelmaa ymmärretty pitkittää riittävästi. "Uinu, uinu lemmikkini" onkin ainakin kerran katsottuna varsin pelottava, joka on aina hyvä asia kauhuleffoissa.
Valitettavasti "Uinu, uinu lemmikkini" ei muuten ole kovin onnistunut tapaus. Elokuvan suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että se yksinkertaistaa liiaksi kirjan tapahtumia. Alkuperäisteoksen suurin valtti oli sen häiriintynyt tunnelma ja hahmojen sisäiset konfliktit, joista saatiin rakennettua ihmismielen pimeimpiä sopukoita puhutteleva kokonaisuus. Kuoleman ympärille rakentuva pohdiskelu, tähän liittyvä epätoivo ja tästä kumpuavat kyseenalaiset teot olivat väkevästi kuvailtuja tapahtumia, jotka todella nostivat monenlaisia tunnekuohuja lukijan mielessä. Elokuvaversiossa näitä sivutaan pintapuolisesti ja esimerkiksi Church-kissan hautaaminen ja kuolleista nostaminen kuitataan muutamalla lauseella. On lähes irvokasta, kuinka höttöisella logiikalla elokuva toimii, vaikka lähdeteos olisi mahdollistanut syvällisemmänkin tarinan.
Elokuvalla on hetkensä, mutta kokonaisuus jättää kylmäksi. "Uinu, uinu lemmikkini" on liiaksi helppoon säikyttelyyn nojaava kauhuelokuva, joka ei tunnu käsittävän lainkaan alkuperäisteoksen ideaa. Elokuva on jännittävä, pienten muutosten ansiosta yllättävä ja näyttävä, mutta sisällöltään se kumisee onttouttaan. On surullista, kuinka vaatimattomaksi lopputulos jää, sillä mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin."Uinu, uinu lemmikkini" on elokuva, jonka katsoo kerran, mutta jonka äärelle ei tule uudemman kerran palattua.