Areena 5 (PC)

Areena 5
Seppo Suorsa 2000
Kuva: Areena 5 -käynnistyskuvake
Areena-pelisarja on tuulahdus viime vuosituhannen lopulta, jolloin kotimainen freeware/shareware-pelikulttuuri eli kulta-aikaansa. Teokset kuten "Liero", "Pro Pilkki" sekä "Slicks'n'Slide" lienevät jokaiselle 90-luvulla nuoruuttaan eläneelle tuttuja pelejä, joita tahkottiin innokkaasti niin kotikoneilla kuin koulujen ATK-luokissa. Usein harrastelijavoimin pykätyt peliteokset eivät kotikutoisuudestaan huolimatta olleet turhia tekeleitä, vaan aikaa kestäviä teoksia, joiden pariin palataan edelleen. Tuon aikakauden parhaimpiin julkaisuihin lukeutuu myös Areena-pelisarjan hiotuin ja paras osa "Areena 5" vuodelta 2000.

Monipuolinen manageripeli fantasiahengessä

"Areena 5" on lähtökohdiltaan hykerryttävä peli, joka yhdistää managerointia fantasiamaailmaan. Pelaajan tehtävänä on luoda voittoisa gladiaattorijoukkue, jonka tarkoituksena on nousta läpi sarjatasojen aina ykkösdivisioonaan sekä luonnollisesti voittaa himoittu sarjamestaruus. Tätä varten pelaajan täytyy värvätä gladiaattoreja - joita löytyy yli 30 erilaista rotua -, treenata näitä sekä hankkia erilaisia varusteita panssareista aseisiin. Pelin vahvuus on sen monipuolisuudessa, sillä erilaisia toimintoja löytyy suuret määrät. Jo pelkästään yksittäinen gladiaattori pitää sisällään valtavat määrät erilaisia ominaisuuksia, joihin täytyy kiinnittää huomiota: on moraalia, roolipelihenkeen sopivia taitoja voimasta kestävyyteen sekä yksilöllisiä aseiden käsittelytaitoja, jotka täytyy huomioida, kun hahmoa lähtee kehittämään. Lisäksi keskeisessä roolissa on gladiaattorin ikä, sillä jokaisen gladiaattorin täytyy eläköityä 35 vuotiaana. Tämä tuo mukavaa lisämaustetta joukkueen rakentamiseen, jonka myötä kaikkia paukkuja ei voi pistää yhden ylivertaisen sankarin varaan.

Joukkueeseen mahtuu yhdeksän gladiaattoria, joten monia asioita täytyy huomioida, jotta joukkueesta saa rakennettua mahdollisimman hyvin kokonaisuutena toimivan. "Areena 5" tarjoaakin hyvän mahdollisuuden taktikointiin, sillä joukkueen rakentamiseen täytyy kiinnittää huomiota. Gladiaattoristaan voikin luoda lähitaistelussa pärjäävän mörssärin, taioilla parantavan ja tuhoa tekevän maagin, etäältä kohteeseen iskevän jousimiehen tai sankarin, joka osaa hieman kaikkea. Esimerkiksi pelkästään lähitaisteluun keskittyvä pelaaja harvemmin pärjää korkeimmilla sarjatasoilla, joissa vastustajan joukkueet ovat täynnä monen alan osaajia.

Peli pitää sisällään valtavat määrät erilaista tietoa sekä informaatiota, mutta tästä huolimatta kaikki ominaisuudet ovat esitetty selkeästi. "Areena 5" onkin helposti lähestyttävä, jonka myötä alkuun pääsee helposti. Pelin käyttöliittymä on toteutettu erinomaisesti.


Pelin käyttöliittymä on monipuolisuudestaan huolimatta selkeä
Kuva: kuvankaappaus pelistä


Raivoisaa taistelua loppuun saakka

Joukkueen hallinnoinnin lisäksi pelin sielun muodostavat gladiaattoritaistelut, joita tahkotaan niin sarjatasolla kuin myös CUP-otteluissa. CUP-otteluihin osallistuvat kaikki joukkueet jokaiselta sarjatasoilta, joten välillä näissä jälki on karua. 1. divisioonan joukkueet kun pyyhkivät lattiaa alempien sarjatasojen harrastelijoilla, joten taisteluiden lopputulokset ovat välillä tylyä katseltavaa. Oman sarjatason ottelut ovatkin sitten selkeästi tasapainotetumpia kokemuksia, vaikka haastetta löytyy näissäkin yllin kyllin.

Itse taistelu käydä vuoropohjaisesti ja toimintaan pääsee maksimissaan kuudella gladiaattorilla. Pelaaja hallitsee yksilöllisesti jokaista gladiaattoria taistelun aikana, jonka myötä toiminnan tiimellyksessä tätä voi siirtää, se voi suorittaa jonkin toiminnon (hyökkäys tai taika) tai vuoron voi jättää väliin. Taistelu on suoraviivaista ja yksinkertaista, mutta taktikoinnilla on suuri rooli. Vastustajien ominaisuudet saa näkyviin, jonka myötä voi miettiä, kuka vastustajista kannattaa ensimmäisenä hoitaa pois pelistä. Tämä luo peliin mukavaa lisäsyvyyttä ja pitää taistelut toistosta huolimatta mielenkiintoisina. Jos taistelut haluaa paukuttaa nopeasti alta pois, on myös mahdollista hyödyntää pikakierros-ominaisuutta, joka pyöräyttää automaattisesti tekoälyn avulla kierroksen lävitse. Ominaisuus toimii varsin hyvin, sillä usein erityisesti heikompia vastustajia kohdatessa taistelut päätyvät oman joukkueen voittoon, jos tämä on hyvin rakennettu.

Vuoropohjainen taistelusysteemi on hienosti toteutettu
Kuva: kuvankaappaus pelistä

Ajaton pelielämys

"Areena 5" on vielä lähes 20 vuotta julkaisunsa jälkeen peli, jonka äärellä viihtyy. Se on sisällöltään monipuolinen ja täynnä mielenkiintoisia ominaisuuksia, grafiikka on yksinkertaisuudestaan huolimatta komeaa ja peli on myös oikeasti haastava. Pelin haastavuudesta kertoo se, että olen kuluneiden vuosikymmenten aikana palannut aika ajoin pelin maailmaan, mutta vasta viimeisimmällä yrityksellä saavutin sarjamestaruuden. Tämä on nykyisen putkijuoksujen ja kädestäpitelyn aikana piristävää, sillä pelin suurimman tavoitteen saavuttaminen vaatii työtä.

"Areena 5" on erinomainen peli, joka on helposti pelisarjan paras osa. Kokonaisuus on erinomaisesti tasapainotettu ja pitää sisällään niin paljon kaikkea, että moni yksityiskohta jäi varmasti mainitsematta myös tämän arvostelun yhteydessä. Peli kannattaakin itse kokea, jotta sen monipuolisuudesta saa oikeanlaisen käsityksen. Onneksi tämä on tehty helpoksi, sillä pelin sekä sarjan muut osat saa ladattua pelisarjan viralliselta kotisivulta.

Once Upon a Time In Hollywood

Once Upon a Time in Hollywood
2019
Kuva: Finnkino-sivusto
Quentin Tarantinon uran viimeiset vaiheet ovat aiheuttaneet huolta. Siinä missä mies tuntui aikanaan mullistavan elokuvanteon pitkillä otoksillaan, nokkelalla dialogillaan sekä eri aikatasoilla leikittelyllä elokuvissa "Reservoir Dogs" sekä "Pulp Fiction", ei samanlaiseen lentoon ole tällä vuosituhannella päästy kuin muutaman kerran. Tarantinon rakkautta elokuvaan ei kuitenkaan voi edelleenkään kiistää, sillä ohjaajaneron tuotokset ovat aina olleet vahvoja kunnianosoituksia kyseistä taiteenlajia kohtaan. Siksi Tarantinon uusinta elokuvaa tuli odotettua vesi kielellä, sillä "Once Upon a Time in Hollywood" vie katsojan juuri siihen maailmaan, josta Tarantino on ammentanut luovuttaan koko uransa ajan.

"Once Upon a Time in Hollywood" sijoittuu 60-luvun loppupuolelle, jolloin Hollywoodin kulta-aika oli saapumassa päätökseensä. Elokuva kertoo tarinan hiipuvasta elokuvatähti Rick Daltonista (Leonardo DiCaprio) sekä tämän sijaisnäyttelijä Cliff Boothista (Brad Pitt), jotka taistelevat olemassaolostaan muuttuvassa elokuvamaailmassa. Vaikka elokuvan annettiin ymmärtää kertovan Sharon Taten traagisesta murhasta, on tämä lopulta lähinnä sivujuonne elokuvassa. Pääosassa pyörii aurinkoinen Hollywood, Daltonin ja Boothin kaverisuhde sekä tapahtumat elokuvateollisuuden kulisseissa.

Ei ole kuitenkaan sattumaa, että elokuvaa markkinoitiin harhaan johtavasti. "Once Upon a Time in Hollywood" nimittäin leikittelee katsojillaan koko kestonsa ajan. Elokuva antaa odottaa monessa kohtaan jotain, jonka se sitten ampuukin alas vähät välittämättä ennakko-odotuksista. Esimerkiksi pahaenteinen kohtaus Spahn Ranchilla ei johdakaan odotettuun lopputulokseen ja lopulta jopa elokuvassa kuultu sananvaihto siitä, että hyvä voittaa lopulta aina, toteutuu. "Once Upon a Time in Hollywood" antaakin ymmärtää olevansa realistinen kuvaus 60-luvun lopun tapahtumista, mutta loppuratkaisu kääntääkin asetelman päälaelleen hulvattomalla tavalla. Tarantino onnistuu viihdyttävällä tavalla vedättämään katsojia, jotka odottavat jotain aivan muuta, mitä lopulta saavat. Tämä on elokuvan suurin vahvuus.

"Once Upon a Time in Hollywood" on komea leffa, jossa 60-luvun Hollywood herää upealla tavalla eloon. Puvustus ja lavastus ovat ensiluokkaisia, jonka ansiosta elokuva on visuaalisesti erittäin näyttävä. Myös Tarantinon vahvuudet ohjaajana pääsevät hienolla tavalla esille, sillä esimerkiksi tavaramerkiksi muodostunut musiikin käyttö kohtauksissa on toteutettu siten, että se solahtaa saumattomalla tavalla osaksi kokonaisuutta. Muutamassa aiemmassa leffassa Tarantinon kikkailu omien vahvuuksiensa kanssa on alkanut tuntua hieman päälleliimatulta, mutta tällä kertaa nämä tyylikeinot todella toimivat.

Komea ulkokuori onkin elokuvan parasta antia, mutta harmittavasti itse tarina jättää kylmäksi. Vaikka päähahmojen edesottamuksia seuraa mielellään samalla kun näkee kurkkauksen elokuvateollisuuden kulisseihin, jää itse juoni lopulta irtonaiseksi. "Once Upon a Time in Hollywood" kun ei tunnu varsinaisesti kertovan minkäänlaista selkeää tarinaa, sillä elokuva tuntuu vain irtonaiselta kohtaukselta kahden kaveruksen elämästä. Lähes kolmetuntisen elokuvan luulisi pystyvän vetämään paremmin erilaiset juonikuviot yhteen, mutta tällä kertaa punainen lanka jää uupumaan. Tätä tunnetta lisää entisestään elokuvan lukuisat henkilöhahmot, joista osa jää aivan liian pinnallisiksi. Tarina olisi kaivannut kipeästi tiivistämistä, jotta se ei tuntuisi näin repaleiselta ja etäiseltä.

"Once Upon a Time in Hollywood" on kuitenkin kaikesta huolimatta viihdyttävä elokuva, jonka suurimmat vahvuudet nojaavat sen tunnelmassa, loistavassa näyttelijätyössä sekä yllätyksellisyydessä. Näiden seikkojen ansiosta elokuvan katsoo mielellään ainakin kerran, vaikkei se muutaman komean irtokohtauksen lisäksi tarjoa mitään sellaista, jonka takia leffan pariin tulisi palattua uudemman kerran. Jatkossa olisi mielenkiintoista nähdä Tarantinon todella hyppäävän pois mukavuusalueeltaan esimerkiksi paljon puhutun Star Trek -elokuvan myötä, jotta ohjaajamaestrolta nähtäisiin jotain oikeasti uutta.