Marko Hautala - Kuokkamummo

Marko Hautala
Kuokkamummo
Tammi 2014
Sivumäärä 328

Marko Hautalan kuudes romaani "Kuokkamummo" on kotimaista kauhukirjallisuutta parhaimmillaan. Vaikka äkkisestään varsin typerältä kuulostava nimi ei lupaa paljoa, on kyseessä tiukasti pihdeissään pitävä ja oivallisesti kirjoitettu teos.

Kirjan juoni ammentaa jokaisen lapsuudesta tutuista urbaanilegendoista, jotka vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti eri puolilla maata. Toisaalla kyseessä on kummitustalo, toisaalla taas tapaturmaisesti kuolleen erakon levoton sielu, joka kiusaa hautapaikkaa häiritseviä. "Kuokkamummo" kertoo - yllätys, yllätys - kuokkamummosta, joka tappaa lapsia iskemällä kuokan näiden selkään ja josta lapset vielä nykyaikanakin kertovat kauhutarinoita toisilleen. Eikä tarina jää pelkästään pyörittelemään kuokkamummoa, sillä moneen venyvään juoneen sotkeentuu jos jonkinlaista sivuhaaraa. Mielenkiintoinen juoni yhdistelee onnistuneesti mysteeritarinaa, kauhuelementtejä sekä varsin osuvaa ajankuvausta suoraan viime vuosituhannen loppupuolelta.

Kiinnostavan tarinan lisäksi "Kuokkamummo" ilahduttaa erinomaisen rytmityksensä ansiosta. Useammalla aikajanalla kulkeva tarina kun taipuu moneen esitellen lukuisan määrän eri henkilöitä sekä aikakausia, jotka jokainen nitoutuu kiinnostavalla tavalla osaksi kokonaisuutta. Erityismaininnan ansaitsee Hautalan kyky olla selittämättä tapahtumia liian auki, sillä pieniä vihjeitä sekä irtonaisia tarinapalasia ripotellaan lukijan bongattavaksi läpi kirjan. On aina yhtä tyydyttävää päästä itse yhdistelemään eri juonilankojen päitä toisiinsa ja tähän "Kuokkamummo" antaa oivallisen mahdollisuuden. Tämän takia kirja tuntuu kauhuromaanin lisäksi myös eräänlaiselta dekkarilta, jossa selvitellään tapahtumia yliluonnollisten ilmiöiden ympärillä jyllätessä.

Hautalan tyyli kirjoittaa on napakka ja selkeä. Lisäksi miehellä on tyylitaju kohdallaan, sillä lähes jokainen luku päättyy niin kutkuttavaan tilanteeseen, että kirjaa on pakko lukea eteenpäin. En muista, milloin viimeksi olisin lukenut jotain kirjaa neljää tuntia yhteen menoon, mutta "Kuokkamummo" kaappasi mukaansa. Mies osaa myös luoda tekstillään vahvoja mielikuvia, jonka ansiosta kirja on aidosti pelottava. Kirjaa lukee jatkuvasti olkansa yli kurkkien ja kylläpä kirjan väkevästi kuvatut tapahtumat tulivat uniin luku-urakan jälkeen, joten kauhukirjallisuutena teos on onnistunut.

Vaikka "Kuokkamummo" on monella tapaa toimiva kirja, on siinäkin puutteensa. Erityisesti kirjan tarina jättää monia kysymyksiä auki, sillä suoraa ja yksiselitteistä vastausta tapahtumiin ei tule eikä siihen, mikä se kuokkamummo nyt on. Vihjeitä, viittauksia sekä monenlaista mahdollisuutta toki löytyy aina salaliittoteorioista biologisiin sota-aseisiin ja merihirviöön, mutta kirja ei itsessään vastaa mihinkään kysymykseen. Toisaalta voiko urbaanilegendoja selittää auki ilman, että jotain olennaista menetetään samalla?

Aavistuksen hapuilevasta lopusta huolimatta "Kuokkamummo" on yksi karmivimmista lukemistani kauhuromaaneista. Tarinan puutteet on helppo antaa anteeksi, sillä kirja on kirjoitettu erinomaisesti ja rytmitetty vielä onnistuneemmin. Älkää antako hieman pöhkön nimen hämätä, sillä "Kuokkamummo" on erittäin mielenkiintoinen kirja, joka nostaa Hautalan kertalaakista kotimaisten kauhukirjailijoiden kärkikastiin.

Stam1na - Elämänlanka

Stam1na
Elämänlanka
2018
Kuva: Stam1nan facebook-sivu

Kotimaisen metallimusiikin tähdistökenttään itsensä kammennut Stam1na julkaisee uuden albumin syksyllä ja nyt odotuksia tulevaa levyä kohtaan nostatetaan sinkkulohkaisulla Elämänlanka.

Siinä missä edellisen albumin ennakkomaistisina toiminut Kuudet raamit oli kipakka ja energinen metallirykäisy, ottaa Elämänlanka suunnan täysin toiseen äärilaitaan. Kappale on keskitempoinen ja tunnelmaan nojaava teos, joka luottaa myös paljon sanomaansa. Harmittavasti lopputulos ei nouse erityisen muistettavaksi.

Elämänlanka alkaa raskaalla ja nykivällä kitarariffillä, jota nousee tukemaan akustinen kitarointi ja taustalla komeasti pauhaava syntikka. Raskaasti möyrivä kitarariffi sekä tunnelmaa luova syntikka toimivat kappaleen senkärankana, jota rytmitetään rauhallisemmalla kertosäkeellä pariinkin otteeseen. Vaikka kappale vaikuttaa äkkiseltään yksinkertaiselta, löytää tarkemmalla kuuntelulla sävellyksistä monia päällekkäisiä elementtejä, jotka tekevät äänimaailmasta hyvinkin täyteläisen. Tuotantopuoli on hyvällä tolalla, sillä jokainen soitin kuuluu selkeästi runsaan soundimassan seasta. Joukossa on niin perinteistä heviriffiä, sitä akustisempaa kitarointia, syntikkaa kuin taustakuoroakin. Vaikka kappaleessa tuntuu olevan runsaasti erilaisia tasoja, jättää sen ydin silti kylmäksi. Mukana ei ole mitään, mikä vetäisi vastustamattomalla tavalla puoleensa.

Stam1nan sanoitukset ovat olleet aina yksi yhtyeen vahvuuksista, vaikka välillä tekstipuolesta vastaava Antti "Hyrde" Hyyrynen hukkuukin omaan nokkeluutensa sanakikkailunsa kanssa. Elämänlanka leikittelee tekstipuolellaan sananlaskulla "pojasta polvi paranee", joka venytetään Stam1namaiseen tyyliin koko kappaleen kestäväksi sanailuksi. Tekstipuoli on suhteellisen kiinnostava, mutta tämäkään osa-alue ei ole erityisen erottuva. Kertosäkeeseen on ladattu suurimmat paukut ja tämä rallatus jääkin sitkeästi pyörimään mielen perukoille. Vaan tämäkään osa-alue ei pidä sisällään mitään niin erikoista, että siitä jaksaisi nostaa suurempaa mekkalaa. Harmi, sillä paikoitellen Stam1nan sanoitukset ovat hyvinkin oivaltavia ja viihdyttäviä.

Elämänlanka on yllättävä sinkkulohkaisu. Stam1na ansaitsee täydet pisteet rohkeudestaan, sillä kappale ei ole perinteinen, kertalaakista hermoon iskevä hittirallatus. Harmittavasti veisu ei tästä syystä jää oikein mieleenkään, vaikka sen tunnelma onkin kiinnostava. Epäilemättä kappale toimii paremmin osana albumikokonaisuutta, mutta tällaisenaan se on vain kohtalainen Stam1na-biisi, joka tuskin päätyy tehosoittoon albumin julkaisua odotellessa. Saapa nähdä, onko yhtyeellä tarjolla vastavaanlaisia yllätyksiä tulevalla täyspitkällään.

Kappale löytyy yhtyeen Youtube-kanavalta

RollerCoaster Tycoon (PC)

RollerCoaster Tycoon
Chris Sawyer Productions 1999
Kuva: Chris Sawyer Games -sivusto

Muistan ikuisesti, kuinka unelmoin "RollerCoaster Tycoon" -pelin pelaamisesta pienenä pojankloppina. Tuolloin näin Mikrobitti-lehdessä yhden ainoan kuvakaappauksen pelistä ja olin samantien myyty. Pelin grafiikka ja kiinnostava idea jäivät kummittelemaan mielen perukoille vuosikausien ajaksi, sillä itse pelin pelaaminen oli mahdotonta kunnollisen tietokoneen puutteen vuoksi. Vaan kun sitten vuosia myöhemmin onnistuin yhyttämään pelin kaupan alelaarista, oli riemu sanoinkuvaamaton. Ja vielä parempaa oli se, että vuonna 1999 julkaistu "RollerCoaster Tycoon" todellakin oli yksi parhaimmista koskaan pelaamistani peleistä. Ja on sitä edelleen.


Simppelin monimutkainen elämys

"RollerCoaster Tycoon" on nerokas peli. Sen idea on suhteellisen yksinkertainen: olet huvipuiston omistaja, jonka tehtävänä on rakentaa ja kehittää menestyvä huvipuisto, joka tarjoaa asiakkailleen monipuolisen sekä toimivan elämyksen. Tämä mahdollistetaan puiston yksityiskohtaisella kehittämisellä, johon sisältyy muun muassa laitteiden, teiden ja ruokapaikkojen rakentaminen, henkilökunnan palkkaaminen sekä rahavirran hallinointi. Peli on jaettu erilaisiin skenaarioihin, joita löytyy useita kymmeniä. Jokaisen skenaarion takaa löytyy erilainen puisto, jotka eroavat toisistaan niin tavoitteidensa kuin ulkonäkönsä puolesta. Osa puistoista on kauniin vehreitä keitaita täynnä puita sekä järviä, osan tarjotessa vaikkapa aavikkomaisemia. Vaihtelua on runsaasti, sillä osa puistoista saattaa olla jo valmiiksi täynnä erilaisia laitteita toisten ollessa pelkästään tyhjä maaläntti, jota saa lähteä kehittämään haluamallaan tavalla. Lisäksi oman haasteensa aiheuttaa jokaisessa skenaariossa oleva tavoite, joka voi olla tietyn ihmismäärän saaminen puistoon tai puiston arvon nostaminen tietyn lukeman ylitse. Tämän tulee luonnollisesti tapahtua määrättyyn ajankohtaan mennessä, joka vaihtelee skenaariosta riippuen.

Pelimekaniikka on monipuolinen ja alkuun haastava, mutta kun peliin pääsee kunnolla sisälle, huvipuiston pyörittäminen lähtee selkäytimestä. Paljon tässä auttaa selkeä käyttöliittymä, josta kaikki tarpeellinen löytyy nappia painamalla. Yksityiskohtien määrä on huumaava, sillä erilaisia laitteita, maisemointivaihtoehtoja sekä maanmuokkausominaisuuksia löytyy joka lähtöön.Tämän lisäksi huvipuistoon tulee haalia henkilökuntaa, jotka huolehtivat laitteiden korjauksesta, siivouksesta sekä yleisestä turvallisuudesta.  Lisäksi peli tarjoaa mahdollisuuden erilaisten päivitysten kehittämiseen, jonka ansiosta jokainen pelikerta on hieman erilainen, sillä uudet päivitykset esimerkiksi huvilaitteisiin vaihtelevat jokaisella pelikerralla. Yksityiskohtaista näpräystä löytyy siis täyslaidallinen, sillä esimerkiksi jokaista laitetta ja henkilökunnan vastuualueita pystyy säätämään yksilöllisesti.

Erityismaininnan ansaitsee tietenkin itse laitteiden rakentaminen, joka on ollut pelin valttikortti alusta saakka. Vaikka useat laitteet läntätään yksinkertaisesti haluttuun paikkaan, voi monen huvittelulaitteen rakentamiseen käyttää pitkiäkin aikoja. Esimerkiksi tukkijoet sekä minirautatiet voi rakentaa alkutekijöistä lähtien tehden radoista juuri sellaisia kuin haluaa. Erityisesti vuoristoratojen rakentaminen on addiktoivaa puuhaa, sillä näitä näprätessä saa helposti kulumaan pitkiäkin aikoja. Omien laitteiden rakentaminen on mielekästä ja onnistuu vaivattomasti, sillä toimiva rakennus-systeemi mahdollistaa monipuolisten ratojen rakentamisen tämän ollessa silti sopivan helppoa.

Käyttöliittymä on monipuolisuudestaan huolimatta selkeä ja ymmärrettävä
Kuva: Kuvakaappaus pelistä

Ajatonta silmä- ja korvakarkkia

"RollerCoaster Tycoon" on vielä tänäkin päivänä upea audiovisuaalinen elämys. Komea ulkokuori on loihdittu jokainen osio erikseen piirtämällä ja jälki on komeaa katseltavaa. Koska peli ei ole lähtenyt tyhjänpäiten kokeilemaan 3D-mallinnuksia, pelin ulkokuori ei ole vanhentunut päivääkään. Jatko-osa "RollerCoaster Tycoon 3" kokeili tätä kolmiulotteista lähestymistapaa vuonna 2004 ja kyseinen peli näyttää nykyään vanhahtavalta ja rumaltakin. Toisin on "RollerCoaster Tycoonin" suhteen, sillä pelin värikäs ja yksityiskohtainen piirrostyyli vetoaa selittämättömällä tavalla vielä nykypäivänäkin. Peli on hieno osoitus siitä, että vakuuttavaa jälkeä pystytään tekemään perinteisilläkin menetelmillä.

Myös äänipuoli on toteutettu hyvällä maulla, sillä ihmisiä täynnä olevan puiston äänimaailma on hienoa kuunneltavaa: karusellin musiikki, vuoristoratojen jyrinä ja asiakkaiden iloiset kiljahdukset luovat uskottavan vaikutelman elämää sykkivästä huvipuistosta. Hilpeä karnevaalitunnelma tarttuu vastustamattomalla tavalla myös pelaajaan ja peliä huomaakin pelavaansa hymy huulilla. "RollerCoaster Tycoon" tekee syvän vaikutuksen audiovisuaalisella annillaan.

Asiakkaita täynnä oleva huvipuisto on komea näky
Kuva: Kuvakaappaus pelistä

Haastetta saisi olla enemmänkin

"RollerCoaster Tycoon" on kaiken kaikkiaan onnistunut kokonaisuus, joka on kuitenkin pelinä turhan helppo. Alkuun peli on varsin haastava, sillä koko puiston hallinointi tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä kaikkien yksityiskohtien myötä. Mutta kun pelimekaniikkaan pääsee kunnolla sisälle, peli ei lopulta tarjoa mahdottomasti haasteita. Vaikka skenaariot ovat vaihtelevia, huomaa pelin edetessä  napsuttelevansa puiston parissa tutulla rutiinilla. Toki moninaisten uusien laitteiden rakentaminen pitää mielenkiinnon yllä pelikerrasta toiseen, mutta jokaisen skenaarion tavoitteiden saavuttaminen tuntuu lähes naurettavalta muodollisuudelta. Erityisesti pelistä löytyvä markkinointi-osio tekee pelaamisesta varsin vaivatonta, sillä puiston mainontaan panostamalla väkimäärän ja rahavirran saa helposti nousemaan räjähdymäisesti, joka tekee pelistä liian helpon. Suurin haaste on lopulta se, että jaksaa näprätä puiston kanssa tavoitepäivämäärään saakka, jolloin skenaario on suoritettu. Vaikka pelaaminen on nautinnollista, haasteita se ei juurikaan tarjoa.

Rakentelupelien eliittiä

Puutteineenkin "RollerCoaster Tycoon" on hävyttömän viihdyttävä elämys, jonka äärelle on jaksanut palata vuosi toisensa jälkeen. Pelin värikäs ulkoasu ja timantinkova pelattavuus viihdyttävät vielä tänäkin päivänä. Peli on ehdoton pakkohankinta jokaiselle rakentelupeleistä nauttivalle. Huvipuistoista voi nauttia myös kotikoneen ääressä.