Marko Hautala - Kuokkamummo

Marko Hautala
Kuokkamummo
Tammi 2014
Sivumäärä 328
Marko Hautalan kuudes romaani "Kuokkamummo" on kotimaista kauhukirjallisuutta parhaimmillaan. Vaikka äkkisestään varsin typerältä kuulostava nimi ei lupaa paljoa, on kyseessä tiukasti pihdeissään pitävä ja oivallisesti kirjoitettu teos.

Kirjan juoni ammentaa jokaisen lapsuudesta tutuista urbaanilegendoista, jotka vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti eri puolilla maata. Toisaalla kyseessä on kummitustalo, toisaalla taas tapaturmaisesti kuolleen erakon levoton sielu, joka kiusaa hautapaikkaa häiritseviä. "Kuokkamummo" kertoo - yllätys, yllätys - kuokkamummosta, joka tappaa lapsia iskemällä kuokan näiden selkään ja josta lapset vielä nykyaikanakin kertovat kauhutarinoita toisilleen. Eikä tarina jää pelkästään pyörittelemään kuokkamummoa, sillä moneen venyvään juoneen sotkeentuu jos jonkinlaista sivuhaaraa. Mielenkiintoinen juoni yhdistelee onnistuneesti mysteeritarinaa, kauhuelementtejä sekä varsin osuvaa ajankuvausta suoraan viime vuosituhannen loppupuolelta.

Kiinnostavan tarinan lisäksi "Kuokkamummo" ilahduttaa erinomaisen rytmityksensä ansiosta. Useammalla aikajanalla kulkeva tarina kun taipuu moneen esitellen lukuisan määrän eri henkilöitä sekä aikakausia, jotka jokainen nitoutuu kiinnostavalla tavalla osaksi kokonaisuutta. Erityismaininnan ansaitsee Hautalan kyky olla selittämättä tapahtumia liian auki, sillä pieniä vihjeitä sekä irtonaisia tarinapalasia ripotellaan lukijan bongattavaksi läpi kirjan. On aina yhtä tyydyttävää päästä itse yhdistelemään eri juonilankojen päitä toisiinsa ja tähän "Kuokkamummo" antaa oivallisen mahdollisuuden. Tämän takia kirja tuntuu kauhuromaanin lisäksi myös eräänlaiselta dekkarilta, jossa selvitellään tapahtumia yliluonnollisten ilmiöiden ympärillä jyllätessä.

Hautalan tyyli kirjoittaa on napakka ja selkeä. Lisäksi miehellä on tyylitaju kohdallaan, sillä lähes jokainen luku päättyy niin kutkuttavaan tilanteeseen, että kirjaa on pakko lukea eteenpäin. En muista, milloin viimeksi olisin lukenut jotain kirjaa neljää tuntia yhteen menoon, mutta "Kuokkamummo" kaappasi mukaansa. Mies osaa myös luoda tekstillään vahvoja mielikuvia, jonka ansiosta kirja on aidosti pelottava. Kirjaa lukee jatkuvasti olkansa yli kurkkien ja kylläpä kirjan väkevästi kuvatut tapahtumat tulivat uniin luku-urakan jälkeen, joten kauhukirjallisuutena teos on onnistunut.

Vaikka "Kuokkamummo" on monella tapaa toimiva kirja, on siinäkin puutteensa. Erityisesti kirjan tarina jättää monia kysymyksiä auki, sillä suoraa ja yksiselitteistä vastausta tapahtumiin ei tule eikä siihen, mikä se kuokkamummo nyt on. Vihjeitä, viittauksia sekä monenlaista mahdollisuutta toki löytyy aina salaliittoteorioista biologisiin sota-aseisiin ja merihirviöön, mutta kirja ei itsessään vastaa mihinkään kysymykseen. Toisaalta voiko urbaanilegendoja selittää auki ilman, että jotain olennaista menetetään samalla?

Aavistuksen hapuilevasta lopusta huolimatta "Kuokkamummo" on yksi karmivimmista lukemistani kauhuromaaneista. Tarinan puutteet on helppo antaa anteeksi, sillä kirja on kirjoitettu erinomaisesti ja rytmitetty vielä onnistuneemmin. Älkää antako hieman pöhkön nimen hämätä, sillä "Kuokkamummo" on erittäin mielenkiintoinen kirja, joka nostaa Hautalan kertalaakista kotimaisten kauhukirjailijoiden kärkikastiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti