Marko Hautala - Torajyvät

Marko Hautala
Torajyvät
Tammi 2011
Sivumäärä 260
Tänä keväänä lukemani "Kuokkamummo" nosti Marko Hautalan omissa kirjoissani yhdeksi kotimaamme kiinnostavimmista kirjailijoista, jonka teoksiin olen sittemmin tututustunut moneen otteeseen. Kesän aikana olen lukenut miehen tuotoksista "Itsevalaisevat" sekä "Unikoiran". Nyt viimeisimpänä otin työn alle "Torajyvät", joka on julkaistu vuonna 2011.

Sinällään matka Hautalan romaaneihin alkoi hieman väärästä päästä, sillä hyytävän karmea "Kuokkamummo" ei edusta puhtaimmillaan miehen teoksia. Teos kun on rehellinen kauhukirja, jonka ahdistavimmat tapahtumat tunkevat vieläkin mieleen yön pimeinä tunteina. Tätä ennen julkaistu tuotanto ei aivan niin suoraa kauhukirjallisuutta ole, sillä tyylilaji solahtaa kauhun sijasta lähemmäksi psykologisia jännäreitä. Vaikka kirjoihin on ympätty paikoitellen jännittäviä ja välillä pelottaviakin tapahtumia, ei "Kuokkamummon" kaltaisiin kauhukesteihin ole päästy. Siksi romaaneihin suhtautuminen on ollut aavistuksen ristiriitaista.

Vaan olipa tyylilaji sitten jännitys tai rehellinen kauhu, viihtyy Hautalan kirjojen ääressä erinomaisesti. Jo "Kuokkamummossa" vaikutuksen tehnyt kirjoitustyyli on läsnä jokaisessa miehen teoksessa: selkeää ja napakkaa tekstiä lukee mielellään ja Hautala osaa rakentaa romaaneistaan monitasoisia elämyksiä, jotka pitävät pihdeissään loppuun saakka. Myös kirjoissa toistuva rakenne, joka jakaa tarinan moneen eri aikajanaan, on toimiva temppu, joka sitoo juonen jatkuvasti tiukemmin lukijan kaulan ympärille. "Torajyvät" pitää sisällään kaikki nämä Hautalan kirjoista tutut elementit.

"Torajyvät" on psykologinen trilleri, joka kulkee kahdella aikajanalla. Toinen puolisko tarinasta sijoittuu 1600-luvulle, jossa noituudesta syytettyä Jakob Mörtiä kuljettanut kaleeri haaksirikkoutuu jonnekin Suomen ulkosaaristoon. Vahvasti uskonnollinen mies löytää mukanaan kuljettamista torajyvistä keinon koetella itseään ja lopulta hän saa ympärilleen seuraajia, jotka pitävät Mörtiä jonkinlaisena profeettana.

Nykypäivään sijoittuva osuus kertoo tarinan Jennistä sekä tämän Miro-pojasta, jotka saapuvat syrjäiselle saarelle ex-miehensä Markuksen kutsusta. Vaikean aivovamman autokolarissa saanut Markus on hiipumassa, joten kyseessä saattaa olla viimeinen mahdollisuus sovittaa keskeneräiset asiat. Ja näitä on, sillä Jennin nykyinen mies Aaron on myös Markuksen isä, joten hankala parisuhdekuvio on haava jokaisen mielessä. Vierailu muuttuu kuitenkin nopeasti ahdistavaksi kokemukseksi ja lopulta ei ole varmaa, pääseekö kukaan saarelta ehjänä pois.

"Torajyvät" on mielenkiintoinen kirja, jonka tarina on hyvällä maualla rakennettu. Kinnostavat henkilöhahmot sekä moninaiset juonenkäänteet pitävät kiinnostuksen yllä läpi kirjan. Myös kahdessa aikajanassa kulkeva tarina herättää pohtimaan, miten eri asiat liittyvät toisiinsa, kunnes salaisuuden verho alkaa raottumaan. Hautalan tyyli kirjoittaa on myös "Torajyvissä" erinomainen ja selkeä sanailu pitää otteessaan. Miehen tyyli luoda jatkuvasti tiukemmin pauloihinsa sulkeva kokemus on täysin ainutlaatuinen.

Harmittavasti Hautala tuntuu kompastelevan loppuratkaisujen suhteen. Miehen tiukasti etenevät ja koko ajan jännitettä kasvattavat kirjat kun tuntuvat romahtavan viime metreillä. "Kuokkamummo" ei oikein lopussa tiennyt, mitä se olisi halunnut olla ja "Unikoiran" päätös oli kaikessa yllätyksellisyydessään silti hieman laimea. "Torajyvät" tuntuu jättävän hyvin paljon lukijan vastuulle ja tällä kertaa erityisen moni asia jää auki. Varsinkin kirjan lopun tapahtumat herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Sinällään arvostan tietynlaista salaperäisyyttä, mutta Hautalan kirjojen tiukka ja tiivis kirjoitustapa ei vain tunnu sopivan miehen väsäämiin loppuratkaisuihin. En liene ainoa, joka "Torajyvät" luettuaan pohdiskeli, älysikö lukemastaan yhtään mitään.

Kaikesta huolimatta "Torajyvät" on kiinnostava teos, mutta se tipahtaa lopulta tähän mennessä kehnoimmaksi lukemakseni Hautalan kirjaksi. Vaikka tarina on hyvin kirjoitettu, se ei lopulta samalla tavalla nappaa otteeseensa kuin Hautalan juonikuviot parhaimmillaan. Kirja ei myöskään itselleni aiheuttanut suurempia jännitystiloja, vaikka sekaan monta uhkaavaa hetkeä olikin istutettu. Hautala on kuitenkin osoittanut olevansa sen tason kynäniekka, että miehen tekemisiä tulee seurattua myös jatkossa tiiviisti. Ja onneksi saamme mieheltä täysin tuoretta luettavaa, kun "Leväluhta"-romaani ilmestyy syyskuussa. Odotukset ovat kovat jo tässä vaiheessa!

A.W. Yrjänä - Joonaanmäen valaat

A.W. Yrjänä
Joonaanmäen valaat
Johnny Kniga 2017
Sivumäärä 232
A.W. Yrjänä on osoittanut omaavansa ainutlaatuisen taidon käsitellä suomen kieltä. Rockyhtye CMX:n sanoituksista vuosikymmenten ajan vastannut sekä useita runokirjoja julkaissut tekstinero kun on tullut tutuksi monitasoisesta ja paikoitellen vaikeaselkoisesta tyylistään sorvata kotimaamme kieltä. Kun mies ilmoitti kokeilevansa siipiään myös romaanikirjailijan muodossa, nostatti tämä odotukset välittömästi korkealle, sillä Yrjänän tyyli on monimutkaisuudessaan äärimmäisen kiehtova. Ja odotuksiin vastataan hienolla tavalla, sillä kirjailijan esikoisromaani "Joonaanmäen valaat" on aivan niin mielikuvituksellinen ja yllättävä teos, kuin sen toivoikin olevan.

"Joonaanmäen valaat" on seikkailukertomus, joka ammentaa voimaa myyttien ja satujen maailmasta. Romaani kertoo tarinan Joonaanmäen saarella asuvasta yhteisöstä, jonka elämää värittävät salaperäiset tapahtumat. Joonaanmäessä unet voivat olla totta ja erikoiset ilmiöt sulautuvat osaksi arkista aherrusta. Eräänä yönä tapahtuu kuitenkin jotain odottamatonta, joka vetää yhteisön jäsenet suureen seikkailuun, johon sotkeutuu kaikkea aina natseista lentäviin valaisiin.

Ne, jotka odottivat Yrjänän ensiromaanilta jotain erikoislaatuista, eivät tule pettymään. "Joonaanmäen valaat" on maailmaltaan ja tarinaltaan niin värikäs ja monikerroksinen, että kirjaa lukiessa hämmästyy moneen otteeseen siitä mielikuvituksen määrästä, jota kirjan tapahtumat ovat vaatineet syntyäkseen. Erilaisia omituisia yhteensattumia, kiinnostavia juonenkäänteitä sekä hämmästyttävät tietomäärät historiasta sekä erilaisista myyteistä sekoitetaan saumattomalla tavalla osaksi tarinaa, joka etenee soljuvasti eteenpäin runomaisesta tyylistään huolimatta.

"Joonaanmäen valaat" on kirjoittajansa näköinen teos, josta voi nauttia monella tavalla. Tulkitseva lukija voi vetää omia johtopäätöksiään kirjan tapahtumista sekä teemoista, mutta toisaalta romaanista voi nauttia puhtaasti värikkäänä ja sisällöltään rikkaana seikkailukertomuksena. Tästä syystä mainospuheet seikkailukertomuksesta, joka sopii kaikenikäisille, kuvaavat romaania erinomaisesti. Kirjan monipuoliset tapahtumat kun tyydyttävät jokaisen lukijan nälän ilman, että huomiota täytyy viedä tulkintojen sivuraiteille.

Romaanin tarinan voi jakaa karkeasti kahteen osaan, joista ensimmäiset reilut 100 sivua pyörivät Joonaanmäen salaperäisissä maisemissa toisen puolikkaan keskittyessä eteenpäin rullaavaan seikkailuun, joka johdattaa romaanin päähenkilöt sukellusvenematkalle ympäri maapallon ja sen reunojenkin ylitse. Vaikka tarina on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu, tarjoaa lopulta kirjan ensimmäinen puolikas ne ikimuistoisimmat hetket. Yrjänän kirjoitustyyli kun palvelee selkästi paremmin alkupuoliskon ympärillä leijailevaa mystisyyttä, jossa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Loppua kohden kirjan eteneminen tuntuu kiihtyvän liikaa kadottaen osan tästä tunnelmasta. Konstrasti alkupuolen maalailevaan tyyliin tuntuu liian suurelta. Pahimmillaan hötkyily saa kirjan tuntumaan siltä, että osa loppupuolen tapahtumista on jäänyt idea-aihioiden asteelle, joita ei ole maltettu täydentää ja hioa loppuun saakka. Romaanista olisi helposti saanut paisutettua puolet pidemmän ilman, että se olisi tuntunut lainkaan liian pitkältä.

Loppupuolen kiirehtimisestä huolimatta "Joonaanmäen valaat" tarjoaa ainutlaatuisen elämyksen. Kirja tuntuu upealla tavalla ajattomalta kokonaisuudelta, jonka tarina sekä Yrjänän rikas kielenkäyttö nostavat yhdeksi mielenkiintoisimmista kirjoista, joita on koskaan julkaistu kotimaassamme. "Joonaanmäen valaat" olisi täydellinen teos, jos se säilyttäisi perusteellisen tyylinsä loppuun saakka. Vaan tällaisenaankin se on sisällöltään niin rikas kokemus, että sen lukemista voi helposti suositella jokaisella. "Joonaanmäen valaat" on viehättävä kirja, jolla on suuri sydän.