La La Land

La La Land
2016
Kuva: New York Times
Vuonna 2016 ilmestynyt "La La Land" on elokuva, jota en koskaan uskonut katsovani tai josta en olisi koskaan uskonut nauttivani. Romanttiset elokuvat yleensäkin ovat itselleni vähemmän katsottu elokuvagenre, puhumattakaan musikaaleista, joita en ole koskaan ymmärtänyt. "La La Land" on kuitenkin juuri sellainen elokuva, joka muistuttaa, mitä nämä leffagenret parhaimmillaan tarjoavat."La La Land" on huikea kokemus, todellista elokuvan taikaa parhaimmillaan. 

Tarinaltaan "La La Land" voi äkkisestään tuntua turhankin yksinkertaiselta. Muusikonalku ja näyttelijäurasta haaveileva neito ovat hakeutuneet Los Angelesiin unelmanaan menestyä valitsemillaan urillaan. Ryan Gosling ja Emma Stone loistavat pääosissa herättäen hahmot upealla tavalla eloon. Elokuvan tarinallinen kehys keskittyy näiden kahden edesottamuksiin, mutta "La La Land" on kertomus paljon muustakin. Se on tarina lapsekkaasta uskosta tulevaisuuteen, siitä, että unelmiaan tulee seurata, mutta myös tarina pettymyksistä ja menetyksistä. Se on tarina nimenomaan myös sen keskiössä olevasta kaupungista: Los Angelesista ja Hollywoodista, siitä kuinka tuhannet ihmiset ovat aikojen saatossa saapuneet kaupunkiin suurten unelmien perässä ja siitä, kuinka osa heistä on onnistunut toisten epäonnistuessa. Tämä vahva kehys tekee tarinasta moniulotteisen ja kiinnostavan, aidosti koskettavan.

"La La Land" loistaa oikeastaan jokaisella osa-alueella. Se on kuvaukseltaan upea taideteos, joka yhdistelee satumaisia elementtejä muuten arkipäiväiseen realismiin. Rakastuessa musiikki soi, normaali muuttuu taianomaiseksi ja mikä vain on mahdollista. "La La Land" kurkistaa hienosti ihmismielen sisään ja tuo sen ruudulle kaikkien nähtäväksi. Myös musiikkia hyödynnetään oikealla tavalla. Elokuvassa kuultavat kappaleet sopivat tilanteisiin ilman, että ne tuntuvat päälle liimatuilta. Ne myös toimivat oivana tehokeinona. Elokuvan toiveikkaassa alussa musiikkia on korostetusti monessa kohtaa, tunnepitoisissa hetkissä näiden merkitys lisääntyy. Kun harmaa arki ja pettymykset puskevat päälle, myös musiikki vaimenee pitkiksi ajoiksi. Lopussa korostetaan, kuinka musiikilla voidaan luoda uusia maailmoja, kuinka kuulemamme kappaleet ovat kuin aikakapseleita, jotka saavat meidät muistamaan menneisyytemme. "La La Land" ei ole siis vain hieno tarina kahdesta ihmisesta, se on hieno tarina Los Angelesista ja kyseisen kaupungin luonteesta sekä ennenkaikkea vakuuttava tarina musiikista ja sen voimasta.

Ainoa miinuspuoli elokuvassa on se, että se ei uppoa liiaksi hahmojen pään sisään. Erilaisia päätöksiä tehdään ja näistä puhutaan, mutta se, mitä ajatustyötä näihin liittyy, jätetään sanoittamatta. Elokuva on toki looginen, mutta joitain rakenteita ja jännitteitä olisi saanut venyttää lisää. Esimerkiksi Goslingin esittämän Sebastianin liittyminen yhtyeeseen ja tämän jälkeen papatettu puheenvuoro aikuistumisesta tuntuu lähes absurdilta, koska tähän liittyvää prosessia ei kuvata lainkaan. Se on toki loogista ja ymmärrettävää, mutta se jää lopulta epämääräiseksi. Samanlaista pientä ongelmaa löytyy sieltä täältä. Ongelmaksi tästä ei kuitenkaan ole, kyseessä on enintään pieni kauneusvirhe.

Kaiken kaikkiaan "La La Land" on upea elokuva. Hienosti toteutettua leffaa voi suositella jokaiselle, vaikkei tämäntyylinen materiaali itseään lähtökohtaisesti kiinnostaisi. "La La Land" kaappaa mukaansa vahva visiollaan ja hämmästyttää monessa kohtaa upealla kuvastollaan. "La La Land" on elokuvaa parhaimmillaan.