Alunperin jo vuonna 2012 julkaistu "Journey" on ilmestymisensä jälkeen synnyttänyt lähes poikkeuksetta ylistystä eri pelimedioissa. Ja onpa tämä indie-julkaisu kerännyt lukuisia "vuoden peli" -titteleitä, joten teos on koskettanut pelaajakuntaa ainutlaatuisella tavalla. Nyt kun peli tuli vastaan fyysisenä painoksena, oli aika katsastaa, mistä on kyse.
Matka on päämäärää tärkeämpi
"Journey" on salaperäinen pelikokemus. Peli alkaa viittaan pukeutuneen hahmon seistessä keskellä valtavaa aavikkoa, jonka huomioi keskittyy välittömästi horisontissa kohoavaan valtavaan vuoreen. Muuta informaatiota ei anneta. Tästä alkaa mielenkiintoinen matka kohti kaukasta vuoren huippua, joka johdattaa pelihahmon erilaisten maisemien lävitse, jotka kulkevat aavikolta maanalaisiin luolastoihin ja lopulta lumimyrskyjen pieksämiin korkeuksiin.
"Journeyn" hienous piilee sen minimalistisessa tyylissä, sillä peli ei sisällä lainkaan kirjoitettua informaatiota. Vain aivan alussa ruudulle ilmestyy muutamaan kertaan playstation-ohjaimen kuva, jolloin selvitetään simppelin pelimekaniikan sisältöä. Muuten tarina etenee erilaisten symbolien sekä välinäytösten avulla, jotka nostattavat enemmänkin kysymyksiä kuin tarjoavat vastauksia. Harva peli heittää pelaajan suoraan syvään päähän ilman mitään vastauksia, mutta tässä tapauksessa ratkaisu toimii hienolla tavalla. Salaperäisen matkan sisältö ja tarkoitus pysyy pimennossa koko ajan, eikä pelaajalla ole kaukaisuudessa kohoavan vuoren lisäksi mitään tietoa siitä, mitä pitää tehdä ja miksi.
Yksille napeille tehty kokemus
Pelimekaniikaltaan "Journey" on yksinkertainen. Pelihahmon liikuttaminen tapahtuu toisella tatilla toisen vastatessa kameran liikuttelusta. Kamerakulmaa voi halutessaan siirrellä myös ohjaimen liiketunnistimen avulla, mutta itse koin tämä turhan vaivalloiseksi. Muita tarvittavia näppäimiä on kaksi: toisen avulla hahmo voi lentää rajoitetun ajan ja toinen saa tämän päästämään ilmoille huudahduksen, jonka avulla voi aktivoida ympäristössä olevia objekteja.
Päämäärään päästäkseen pelaajan täytyy ratkoa kevyitä pulmia sekä harrastaa tasoloikintaa, joista kumpikaan ei suurempaa haastetta tarjoa. Lisäksi puolivälissä peliä vastaan tulee vihamielisiä olentoja, joita täytyy pyrkiä välttelemään hiiviskelemällä sekä hyödyntämällä maastosta löytyviä piilopaikkoja. Peli etenee soljuvasti ja erilaiset pelilliset elementit vaihtelevat sopivassa suhteessa seikkailun kuluessa.
Lisäksi pelin verkko-ominaisuudet mahdollistavat muiden pelaajien kohtaamisen matkan edetessä. Tämä ominaisuus jäi itselleni hieman epäselväksi, sillä tajusin muiden hahmojen olevan oikeita ihmisiä vasta pelin päätyttyä ja tarkemmin pelistä lukemalla. Sinällään ominaisuus ei tuo mitään erikoista pelin sisältöön, sillä muiden kanssa ei pysty kommunikoimaan tai sen kummemmin vuorovaikuttamaan. Ominaisuuden voi toki jättää halutessaan täysin omaan arvoonsa, sillä muita pelaajia ei tarvitse huomioida millään tavalla. Itselleni ei avautunut tekijöiden jalo ajatus luoda maailmojen välistä sekä kulttuurista piittamatonta yhteyttä itselleen tuntemattomiin ihmisiin. Tältä osin ominaisuus jää pelkäksi kurioseetiksi, jota ilmankin peli olisi pärjännyt vallan mainiosti.
Audiovisuaalista juhlaa
"Journey" häikäisee audiovisuaalisella annillaan. Grafiikka on yksinkertaisen sarjakuvamaista, mutta erittäin näyttävää. Komeita maisemia sekä luonnonilmiöitä jää pakostakin ihastelemaan pitkäksikin aikaa, sillä nämä on toteutettu ensiluokkaisesti. Harvan pelin ääreen jää tutkimaan ympäristöä samalla tavalla, mutta "Journey" suorastaan vaatii, ettei sitä juokse lävitse. Osa pelin viehätyksestä perustuu nimenomaan komeaan graafiseen ulosantiin, joka saa maailmaan heräämään eloon hienolla tavalla. "Journey" on tästä syystä peli, josta kiireinen suorittaja ei saa mitään irti.
Myös musiikki luo onnistuneella tavalla tunnelmaa painottaen eri olosuhteita. Esimerkiksi lumimyrskyn riepotellessa pelihahmoa taustalla pauhaava mahtipontinen musiikki herättää tilanteen eloon juuri oikealla tavalla. Äänimaailma on yksinkertaisuudessaan vaikuttava sopien täydellisesti pelin yleiseen ilmapiiriin.
Tilaa tulkinnoille
"Journey" on tulkitsevalle ja pohdiskelevalle pelaajalle aarreaitta, sillä mitään ei selitetä ja jopa pelin loppuratkaisu jättää paljon mietittävää. Joku voi jopa todeta, ettei pelissä edes ole varsinaista tarinaa. Matka on pelin päätarkoitus, mutta seikkailun varrelta löytyvät maisemat tarjoavat pureskeltavaa: miksi maailma on näin autio? Onko aavikolta löytyvät rauniot jonkin muinaisen sivilisaation jäänteet, jotka suuri katastrofi on pyyhkinyt pois? Myös itse matkaa voi tulkita miten haluaa. Joku voi ajatella tämän olevan vain yksioikoinen seikkailumatka tuntemattomaan, mutta toisaalta tämän voi tulkita vertauskuvaksi elämästä, jossa taaperretaan kohti oletettua päämäärää välillä vaarojen vaaniessa, välillä yksin tai kanssaihmisten tukemana. Jokainen pelaaja voi tehdä haluamansa tulkinnat, joka luo asetelmasta varsin herkullisen. Ja tähän "Journey" lähes velvoittaa pelaajan, jotta pelistä saa mitään irti.
Ei täydellinen elämys
Vaikka pelillä on hetkensä, jotain jää silti uupumaan, sillä suhteellisen yksinkertainen pelimekaniikka ei tarjoa varsinaisia haasteita. Kaikki vastaantulevat ongelmat ratkeavat ilman suurempaa ponnistelua. Tästä syystä peli on itse pelinä varsin tylsä. Vaikka kaikkea verhoaa mystisyys, ei toteutus ainakaan allekirjoittanutta suuremmin sykähdyttänyt. Tämä siitäkin huolimatta, että koen olevani fiilistelevä pelaaja, joka nauttii tämänkaltaisista poikkeavista pelielämyksistä ja viipyilevästä tunnelmasta. Kauniit maisemat sekä väkevä tunnelma eivät onnistu peittämään alleen pelin onttoutta, josta ei tunnu löytyvän riittävästi tarttumapintaa. Onneksi peli on ymmärretty pitää kestoltaan napakkana, sillä seikkailu kestää parista tunnista kolmeen tuntiin, jonka ansiosta projekti on juuri sopivan pituinen.
Tutustumisen arvoinen pelikokemus
Ongelmineenkin "Journey" on peli, jota jokaisen kannattaisi kokeilla. Vaikka pelillisesti kyseessä on varsin yksioikoinen kokemus, on "Journey" juuri sellainen peli, joka herättää varmasti jokaisessa pelaajassa erilaisia tuntemuksia. Osa rakastaa, osa vihaa. En lainkaan ihmettele, miksi peli on kerännyt ylistystä, sillä kyseessä on täysin kaikesta poikkeava teos. Allekirjoittaneelle peli ei tajuntaa räjäyttävää elämystä tarjonnut, vaikka kokemus oli mielenkiintoinen. On kuitenkin hienoa, että tämäntyylisiä pelejä uskalletaan tehdä, sillä maailma on pullollaan toinen toistaan samankaltaisempia pelejä. "Journey" uskaltaa rohkeasti kulkea kohti tuntematonta, vaikka lopputulos jättää toivomaan parempaa.
