Marko Hautala - Torajyvät

Marko Hautala
Torajyvät
Tammi 2011
Sivumäärä 260
Tänä keväänä lukemani "Kuokkamummo" nosti Marko Hautalan omissa kirjoissani yhdeksi kotimaamme kiinnostavimmista kirjailijoista, jonka teoksiin olen sittemmin tututustunut moneen otteeseen. Kesän aikana olen lukenut miehen tuotoksista "Itsevalaisevat" sekä "Unikoiran". Nyt viimeisimpänä otin työn alle "Torajyvät", joka on julkaistu vuonna 2011.

Sinällään matka Hautalan romaaneihin alkoi hieman väärästä päästä, sillä hyytävän karmea "Kuokkamummo" ei edusta puhtaimmillaan miehen teoksia. Teos kun on rehellinen kauhukirja, jonka ahdistavimmat tapahtumat tunkevat vieläkin mieleen yön pimeinä tunteina. Tätä ennen julkaistu tuotanto ei aivan niin suoraa kauhukirjallisuutta ole, sillä tyylilaji solahtaa kauhun sijasta lähemmäksi psykologisia jännäreitä. Vaikka kirjoihin on ympätty paikoitellen jännittäviä ja välillä pelottaviakin tapahtumia, ei "Kuokkamummon" kaltaisiin kauhukesteihin ole päästy. Siksi romaaneihin suhtautuminen on ollut aavistuksen ristiriitaista.

Vaan olipa tyylilaji sitten jännitys tai rehellinen kauhu, viihtyy Hautalan kirjojen ääressä erinomaisesti. Jo "Kuokkamummossa" vaikutuksen tehnyt kirjoitustyyli on läsnä jokaisessa miehen teoksessa: selkeää ja napakkaa tekstiä lukee mielellään ja Hautala osaa rakentaa romaaneistaan monitasoisia elämyksiä, jotka pitävät pihdeissään loppuun saakka. Myös kirjoissa toistuva rakenne, joka jakaa tarinan moneen eri aikajanaan, on toimiva temppu, joka sitoo juonen jatkuvasti tiukemmin lukijan kaulan ympärille. "Torajyvät" pitää sisällään kaikki nämä Hautalan kirjoista tutut elementit.

"Torajyvät" on psykologinen trilleri, joka kulkee kahdella aikajanalla. Toinen puolisko tarinasta sijoittuu 1600-luvulle, jossa noituudesta syytettyä Jakob Mörtiä kuljettanut kaleeri haaksirikkoutuu jonnekin Suomen ulkosaaristoon. Vahvasti uskonnollinen mies löytää mukanaan kuljettamista torajyvistä keinon koetella itseään ja lopulta hän saa ympärilleen seuraajia, jotka pitävät Mörtiä jonkinlaisena profeettana.

Nykypäivään sijoittuva osuus kertoo tarinan Jennistä sekä tämän Miro-pojasta, jotka saapuvat syrjäiselle saarelle ex-miehensä Markuksen kutsusta. Vaikean aivovamman autokolarissa saanut Markus on hiipumassa, joten kyseessä saattaa olla viimeinen mahdollisuus sovittaa keskeneräiset asiat. Ja näitä on, sillä Jennin nykyinen mies Aaron on myös Markuksen isä, joten hankala parisuhdekuvio on haava jokaisen mielessä. Vierailu muuttuu kuitenkin nopeasti ahdistavaksi kokemukseksi ja lopulta ei ole varmaa, pääseekö kukaan saarelta ehjänä pois.

"Torajyvät" on mielenkiintoinen kirja, jonka tarina on hyvällä maualla rakennettu. Kinnostavat henkilöhahmot sekä moninaiset juonenkäänteet pitävät kiinnostuksen yllä läpi kirjan. Myös kahdessa aikajanassa kulkeva tarina herättää pohtimaan, miten eri asiat liittyvät toisiinsa, kunnes salaisuuden verho alkaa raottumaan. Hautalan tyyli kirjoittaa on myös "Torajyvissä" erinomainen ja selkeä sanailu pitää otteessaan. Miehen tyyli luoda jatkuvasti tiukemmin pauloihinsa sulkeva kokemus on täysin ainutlaatuinen.

Harmittavasti Hautala tuntuu kompastelevan loppuratkaisujen suhteen. Miehen tiukasti etenevät ja koko ajan jännitettä kasvattavat kirjat kun tuntuvat romahtavan viime metreillä. "Kuokkamummo" ei oikein lopussa tiennyt, mitä se olisi halunnut olla ja "Unikoiran" päätös oli kaikessa yllätyksellisyydessään silti hieman laimea. "Torajyvät" tuntuu jättävän hyvin paljon lukijan vastuulle ja tällä kertaa erityisen moni asia jää auki. Varsinkin kirjan lopun tapahtumat herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Sinällään arvostan tietynlaista salaperäisyyttä, mutta Hautalan kirjojen tiukka ja tiivis kirjoitustapa ei vain tunnu sopivan miehen väsäämiin loppuratkaisuihin. En liene ainoa, joka "Torajyvät" luettuaan pohdiskeli, älysikö lukemastaan yhtään mitään.

Kaikesta huolimatta "Torajyvät" on kiinnostava teos, mutta se tipahtaa lopulta tähän mennessä kehnoimmaksi lukemakseni Hautalan kirjaksi. Vaikka tarina on hyvin kirjoitettu, se ei lopulta samalla tavalla nappaa otteeseensa kuin Hautalan juonikuviot parhaimmillaan. Kirja ei myöskään itselleni aiheuttanut suurempia jännitystiloja, vaikka sekaan monta uhkaavaa hetkeä olikin istutettu. Hautala on kuitenkin osoittanut olevansa sen tason kynäniekka, että miehen tekemisiä tulee seurattua myös jatkossa tiiviisti. Ja onneksi saamme mieheltä täysin tuoretta luettavaa, kun "Leväluhta"-romaani ilmestyy syyskuussa. Odotukset ovat kovat jo tässä vaiheessa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti