 |
| Antti Hyyrynen Viimeinen Atlantis Like 2020 |
Jos "Viimeinen Atlantis" -albumi on kuunneltu, tuntuu Hyyrysen esikoisromaani välittömästi tutulta. Kirjan tarinan perusrunko on napattu suoraan albumilta, jonka lisäksi kirjasta löytyy levyllä kuultavaa lyriikkaa. Myös albumin julkaisun aikaan nettiin ilmestynyt, levyn teemoja täydentävä sarjakuva luovuttaa aineksia romaanin tarpeisiin. Toiston tunteelta kuitenkin vältytään, sillä Hyyrynen on lihottanut vuosikymmen sitten aloittamaansa tarinaa siinä määrin, että se tarjoaa ajatuksia herättävän kertomuksen niin yhtyeen faneille kuin bändiä aiemmin seuraamattomille tahoillekin.
"Viimeinen Atlantis" on kylmäävä kuvaus siitä hetkestä, jolloin maapallo ei enää kestä ihmiskunnan aiheuttamaan kuormitusta. Vähiin käyvästä puhtaasta vedestä soditaan jopa ydinasein, eläminen muuttuu armottomien sääilmiöiden myötä mahdottomaksi suuressa osassa maapalloa ja valtavat ihmismassat lähtevät liikkeelle inhimillisempien elinolosuhteiden toivossa. "Viimeinen Atlantis" muuttaa todellisuudeksi juuri sen maailman, jota kohti monet meistä pelkäävät maapallomme olevan matkalla. Tämän konseptin sisälle sijoittuu romaanin päähenkilönä toimivan Tobeas Seinurin tarina, jonka aikana seurataan tämän epätoivoista taistelua aina huonommaksi muuttuvia olosuhteita vastaan sekä jännitetään, pääseekö hän koskaan päämääräänsä Suomeen.
Ennakkoon odotukset Hyyrysen esikoisromaania kohtaan olivat ristiriitaiset. Miehen sanoitusmeriitit Stam1nan riveissä kun ovat kaksijakoisia, sillä kolmiosaisia yhdyssanoja sekä leikkisiä riimittelyjä hyödyntävät tekstit tuntuvat paikoitellen lapsellisilta sekä myötähäpeää aiheuttavilta. Näiltä osin "Viimeinen Atlantis" on kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. Romaanimuodossa Hyyrysen kirjoitustyyli on pääosin nasevaa ja miellyttävää lukea, vaikka paikoitellen sorrutaan liiallisilla kielikuvilla mässäilyyn. Myös kirjan eri aikatasoilla tapahtuva kerronta lisää teokseen kiinnostavia tasoja, jotka pakottavat lukemaan sen alusta loppuun mahdollisimman pikaisesti.
Sisällöltään "Viimeinen Atlantis" ei kuitenkaan osu täysin kohteeseensa, sillä romaanin varsinainen tarina jättää kylmäksi. Tobeas Seinurin matkaa ympäri maailman leimaa tietynlainen luonnosmaisuus, sillä kirja pomppii hätäisesti sinne tänne. Toki tämä kuvaa osuvalla tavalla romaanin maailman kaoottisuutta, mutta varsinaista tarinaa se ei palvele. 350 sivun aikana tuntuu tapahtuvan paljon, mutta lopulta ei mitään. On harmillista, ettei kirjan tapahtumat ole lopulta niin mielenkiintoisia, kun maailma niiden ympärillä. "Viimeinen Atlantis" lataa kaikki paukkunsa konseptiinsa ja maailmaansa, jonka takia varsinainen tarina Tobeas Seinurista ja tämän matkasta kaaoksen keskellä jää harmittavan ontoksi ja tyhjänpäiväiseksi.
Kokonaisuutena "Viimeinen Atlantis" on kuitenkin mielenkiintoinen teos - kiitos moniulotteisen maailmansa, joka on samanaikaisesti pelottava sekä äärimmäisen kiehtova. On pakko ihailla sitä työtä, jonka Hyyrynen on romaaninsa eteen tehnyt. Vaikka "Viimeinen Atlantis" ei ole täydellinen teos, kannattaisi jokaisen meistä pysähtyä sen äärelle miettimään, mihin maailmamme on menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti