Monument Valley

Monument Valley
Ustwo 2014
Kuva:  Ustwo-sivusto

Nykymaailmassa on hankalaa keksiä mitään uutta tai ihmeellistä. Erityisesti pelimaailmassa tuntuu usein siltä, että kaikki on jo nähty ja koettu monta kertaa aiemminkin. Tässä mielessä pieni indiestudio Ustwo yllättää. Mobiililaitteille jo aikaa sitten julkaistu "Monument Valley" on yksi ainutlaatuisimmista pulmanratkontapeleistä, joita on koskaan luotu. Ja vaikka kyseinen peli on julkaistu jo vuonna 2014, tuntuu se vieläkin uudelle pelaajalle tuoreelta ja uniikilta teokselta.

Aivot nyrjäyttävää pulmanratkontaa

"Monument Valley" on puzzle-peli ja pelimekaniikoiltaan varsin yksinkertainen. Tarkoituksena on kuljettaa pelihahmona toimiva valkoinen prinsessa Ida läpi pelikenttinä toimivien tasojen. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että pelin maailmat ovat kuin optisia illuusioita, joiden geometria uhmaa kaikkia tunnettuja luonnonlakeja. Pelaajana tehtävänä on kosketusnäyttöä hyödyntäen manipuloida pelimaailmaa, jotta Ida pystyy kulkemaan eri tasoilta toiselle.

Pelitasot ovat kuin optisia illuusioita,
jotka eivät noudata mitään
tunnettuja luonnonlakeja
Kuva: kuvankaappaus pelistä

Ajatuksena pelin idea on hyvinkin simppeli, mutta maailma sekä siellä olevat rakennelmat käyttäytyvät välillä hyvinkin arvaamattomasti: joskus kaukana yläpuolella oleva taso siirtyykin suoraan Idan vierelle tai oikeasta kulmasta katsottuna ylipääsemättömän kuilun ylitse muodostuu silta kun maailmaa pyöräyttää sopivasti. Välillä taas pelihahmona toimiva Ida saattaa yllättäen kääntyä ylösalaisin ja kulkea kattoja pitkin. Pelimekaniikka mahdollistaa mielikuvituksellisten ja yllätyksellisten pulmien luomisen, jotka saavat parhaimillaan "Monument Valley" saa välillä pelaajan aivot pahasti solmuun tämän yrittäessä ymmärtää kaikkea, mitä ruudulla tapahtuu. Harmittavasti kimurantilta vaikuttavat maailmat ovat lopulta suhteellisen helppoja eikä haastetta ole nimeksikään. Jokainen pulma ratkeaa kuin itsestään, kun hieman käyttää aikaa näiden miettimiseen.

Kuvankaunis pelielämys

Vaikuttavan kokemuksen kruunaa komea audiovisuaalinen anti. "Monument Valley" on ulkoasultaan äärimmäisen kaunis peli, jonka värikäs grafiikka on yksinkertaista, mutta erittäin näyttävää. Jokainen taso on kuin taideteos pienoismuodossa. Tätä myös palvelee se, että peliä pelataan mobiilipelille harvinaisesti pystyruudulla. Tällöin yksi taso mahtuu helposti näytölle, joka mahdollistaa sujuvan pelaamisen lisäksi komeiden kenttäkokonaisuuksien ihailun. Äänimaailma ansaitsee myös kehuja. Minimalistinen musiikki ja ääniefektit istuvat pelin tunnelmaan juuri sopivasti eivätkä vie liikaa tilaa muilta osa-alueita. Näiltä osin "Monument Valley" on täydellisesti tasapainoitettu elämys.

"Monument Valley" on ulkoasultaan
todella näyttävä peli
Kuva: kuvankaappaus pelistä

Minimalistista tarinankerrontaa

Jos peliä pitäisi jollain sanalla kuvata, olisi osuvin ilmaisu mystinen tai salaperäinen. Erityisesti tätä tunnetta vahvistaa pelin tarina - tai oikeastaan sen puute. Pelissä ei ole kuin muutamassa kohdin perinteisempää tarinankerrontaa dialogin muodossa, muuten "Monument Valley" luottaa hienovaraisempaan vihjailuun sekä symboliikkaan. Pelitasoina toimivien rakennelmien seinistä saattaa löytyä symboleja sekä kuvastoa, jotka selittävät osaltaan tarinaa, toisaalta pelin tapahtumat vaativat pelaajaa tulkitsemaan niiden merkitystä sekä luomaan näistä omat johtopäätöksensä. Tämä minimalistinen tyyli kertoa tarinaa toimii erinomaisen hyvin, sillä salaperäinen "Monument Valley" kärsisi suuresti, jos sen juonikoukerot syljettäisiin suoraan pelaajan kasvoille.


Mobiilipelien aatelia

"Monument Valley" on yksi parhaimmista mobiilipeleistä, joita vuosien varrella on julkaistu. Ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen pelimekaniikka yhdistettynä upeaan audiovisuaaliseen toteutukseen muodostaa lopputuloksen, jonkalaista harvemmin näkee kännykän ruudulla. Pelin ainoat ongelmat muodostuvat liiallisesta helppoudesta sekä lyhyydestä, sillä "Monument Valley" pitää sisällään vain kymmenen tasoa. Kestoa kokonaisuudelle muodostuu vain tunnin verran. Kolmen euron arvoinen peli on kuitenkin hintansa arvoinen. Upea "Monument Valley" osoittaa, että laatu korvaa määrän.

Taistelulähetit - 1917

Taistelulähetit - 1917
2019
Kuva: Finnkino-sivusto

Viime vuonna maailmalla ensi-iltansa saanut ja tänä vuonna myös kotimaamme elokuvateattereihin saapunut "Taistelulähetit - 1917" on helposti yksi mielenkiintoisimmista sotadraamoista, joita on koskaan tehty. Tarina kahden taistelulähetin matkasta vihollislinjojen lävitse ei ole vain komea sotaelokuva, vaan se on kaikin puolin vahva teos, joka herättää pohtimaan sodan mielettömyyttä.

"Taistelulähetit - 1917" on tarinaltaan yksinkertainen. Kaksi taistelulähettiä saavat tehtäväkseen välittää viestin eturintamaan mahdollisimman pikaisesti, jotta 1600 miestä eivät marssisi suoraan vihollisjoukkojen järjestämään ansaan. Tästä alkaa epätoivoinen taistelu aikaa vastaan, jonka aikana sodan kauhut sekä raadollisuus näyttävät kasvonsa monellakin tavalla.

Simppeli tarina on toimiva luoden kokonaisuudelle oivallisen kehyksen, mutta elokuvan vahvuudet löytyvät aivan muualta. Suurimmat kehut "Taistelulähetit - 1917" ansaitsee maagisesta ohjauksesta sekä kuvauksesta, jotka luovat leffasta täysin ainutlaatuisen elämyksen. Toimivin tehokeinoista on se, että elokuva tuntuu, kuin se olisi kuvattu yhdellä pitkällä otoksella. Vaikka tähän sisältyy pieniä ongelmia sen suhteen, ettei tapahtumien intensiteetti saavuta aina täyttä potentiaaliaan, on lopputulos silti uskomaton. Päähahmot ovat jatkuvasti kohtausten keskiössä, jonka ansiosta vaellus läpi juoksuhautojen sekä piikkilankojen todella tuntuu oikealta ja realistiselta matkalta, jota ei pätkitä missään vaiheessa. Vastaavanlaista immersiota harvemmin syntyy elokuvien yhteydessä, mutta "Taistelulähetit - 1917" ilmaisee katsojat suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Tämän lähemmäksi sotatantereen tunnelmaa ei pääse ilman, että on itse rintamalla. 

Elokuvan vahvaa tunnelmaa tukevat myös ensiluokkainen lavastus sekä puvustus, jotka tekevät elokuvasta realistisen kuvauksen sodan kauhuista. Kunnianhimoinen "Taistelulähetit - 1917" ei myöskään tyydy olemaan mitäänsanomaton sotarymistely, vaan elokuva todella herättää ajatuksia. Kahden miehen matka läpi taisteluiden riepottelemien maisemien on kylmäävän todentuntuisesti toteutettu. Pommitusten ruhjomat pellot, juoksuhautoihin mätänevät ruumiit sekä kaiken yllä leijuva uhka ovat todellisuutta, johon kenenkään ei toivoisi joutuvan. Kaiken yllä seisoo kysymys, onko sodassa mikään kaiken tämän tuhon arvoista? Suurelta tuntuvat voitot voivat jo seuraavana päivänä olla merkityksettömiä tai tärkeältä tuntuvat tehtävät ovat vain yksi käsky monien joukossa.

"Taistelulähetit - 1917" on vaikuttava kokonaisuus, joka toimii monella eri tasolla. Se tyydyttää jokaisen sotaleffojen parissa viihtyvän tarpeet, mutta samalla sitä voi suositella myös draamaelokuvien ystäville. Erinomaisen ohjauksen ja kuvauksen ansiosta se puolestaan on myös pakollista katsottavaa jokaiselle, joka arvostaa hienosti toteutettua elokuvataidetta. Lähestyipä tätä elokuvaa mistä vinkkelistä tahansa, tarjoaa "Taistelulähetit - 1917" jokaiselle upean elämyksen.

Mini Metro

Mini Metro
Dinosaur Polo Club 2016
Kuva: Dinosaur Polo Club -sivusto

Arjen kiireiden keskellä huomaa usein, ettei aika yksinkertaisesti riitä viikkokausia vaativien pelisessioiden toteuttamiseen. Tällöin oivaksi korvikkeeksi osoittautuvat lukuisat erilaiset pikkupelit, joita löytyy erityisesti älypuhelimille suuret määrät. Dinosaur Polo Club -pelistudion kehittämä "Mini Metro" on hieno osoitus siitä, miten myös älypuhelimen ehdoilla on mahdollista luoda toimivia pelielämyksiä.

Ylistys minimalismille!

"Mini Metro" on logiikka/puzzlepeli, jossa pelaajan tulee luoda toimiva metroverkosto pelitasoina toimiviin kaupunkeihin. Pelimekaniikaltaan ja ulkoasultaan peli on hyvin yksinkertainen, sillä metroasemina toimivat erilaisista symboleista muodostuvat pisteet, joiden välille metrolinja vedetään sormella piirtämällä. Tämän jälkeen linjalla lähtee automaattisesti liikennöimään veturi, joka kuljettaa asemille ilmestyviä matkustajia näiden päämääriinsä. Niin matkustajat kuin asematkin ilmaistaan minimalistisesti erilaisten symbolien avulla, joiden selkeys tekee pelistä helppotajuisen: ympyrän muotoiset matkustajat täytyy viedä ympyrän malliselle asemalle, kolmion malliset kolmion muotoiselle seisakkeelle jne. Pelimekaniikka on yksinkertainen ja helppo ottaa haltuun, jonka lisäksi "Mini Metro" on erittäin näyttävä pelitapaus yksinkertaisuudestaan huolimatta. Värikkäiden metrolinjojen halkomat kaupungit ovat komeaa katsottavaa ja tuovat mieleen metrolinjastojen kartat, joita löytyy oikeilta metroasemilta ympäri maailman. 

Alkuksi metrolinjat ovat yksinkertaisia ja helposti hallittavia.
Kuva: kuvankaappaus pelistä

Metromatka kohti vääjäämätöntä kaaosta

"Mini Metro" sisältää klassisen pelitilan lisäksi kolme pelimuotoa. Äärimmäinen pelimuoto lisää peruspeliin haastetta, sillä jo rakennettuja metrolinjoja ei pysty purkamaan. Loputtomassa pelitilassa asemat eivät puolestaan ruuhkaudu, jolloin pelaaja voi keskittyä puhtaasti rakentamaan mahdollisimman tehokasta metroverkostoa. Luovassa tilassa taasen on mahdollista muokata linjojen lisäksi myös asemia, jonka kautta jokainen perfektionisti saa varmasti rakennettua maailman parhaimman metroverkoston juuri omilla ehdoillaan.

Tavallinen pelitila on "Mini Metron" ydin, jossa metrolinjastoja rakennettaan alati kasvavaan kaupunkiin, kerätään pisteitä kuljettamalla matkustajat tämän haluamalle asemalle ja peli päättyy, kun jokin asema täyttyy matkustajista liian pitkäksi aikaa. Tätä pyritään välttämään rakentamalla mahdollisimman sulavasti toimiva metroverkosto eri linjojen, suurempien asemien sekä lisäjunien ja -vaunujen avulla. Luonnollisesti kasvava kaupunki asettaa metrolinjaston laajentamiselle omat haasteensa, sillä harvoin uudet asemapaikat ilmestyvät olemassa olevan linjaston jatkeeksi. Useimmiten käsillä on vaikea valinta sen suhteen, kannattaako jo olemassa olevaa linjaa pidentää, laittaako tilalle uusi metrolinja vai pitäisikö koko verkosto purkaa, jotta tilalle voi rakentaa aiempaa toimivamman metrolinjaston. Nämä valinnat tekevät pelistä herkullisen ja haastavan, jonka myötä "Mini Metro" pitää jatkuvasti varpaillaan. Jokainen pelisessio on siis matka kohti väistämätöntä kaaosta ja jonkin aseman ruuhkautumista, mutta pelaajan tehtävänä on välttää tätä kohtaloa mahdollisimman kauan. Keskimäärin seuraavalle tasolle oikeuttava pelisuoritus kestää noin 10 minuuttia.

Pelistä löytyy suuret määrät erilaisia kaupunkeja, joista täytyy kerätä tietty määrä pisteitä, jotta portit seuraavalle tasolle aukeaa. Jokaisessa kaupungissa on omat erikoisuutensa, vaikka nämä eivät eroa niin merkittävästi toisistaan, kuin voisi kuvitella. Suurimmat erot liittyvät lähinnä eri kaupunkien kasvunopeuteen, laajuuteen sekä matkustajien määrään. Jostain kaupungeista löytyy erikoisempaakin sisältöä, kuten nopeammin liikkuvia erikoisjunia, mutta tämä ei riitä. Eri metropolit alkavat toistamaan itseään turhan nopeasti, jonka myötä kaupunkien nimet ovat yhdentekeviä. Pelatessa ei todellakaan erota, onko kyseessä Lontoo vai Tukholma, sillä jokainen kartta on lähes samanlainen.

Pelin edetessä metroverkosto monimutkaistuu ja sen hallitseminen vaikeutuu.
Kuva: kuvankaappaus pelistä

Mukava mutta lyhytikäinen pelielämys

"Mini Metro" on mielenkiintoinen peli, jonka vahvuudet nojaavat näyttävässä ulkokuoressa sekä simppelissä pelimekaniikassa, joka tarjoaa juuri sopivasti haastetta. Kyseessä ei kuitenkaan ole erityisen pitkäikänen pelikokemus, sillä "Mini Metro" jaksaa sykähdyttää vain muutaman illan ajan. Ensimmäisten pelisessioiden innostus ja riemu alkavat nopeasti haihtua, sillä "Mini Metro" kaipaisi kipeästi lisää lihaa luidensa ympärille. Itseääntoistavissa kaupungeissa tapahtuva metrolinjojen rakentaminen ei tarjoaa riittävästä vaihtelua, jonka myötä peli alkaa puuduttamaan nopeasti. Mukaan olisi täytynyt ehdottomasti lisätä Osakan kaupungissa nähtävien Shinkansen-sukkulajunien kaltaisia erikoisuuksia, jotta pelin muuten yksinkertainen mekaniikka ei pomppaisi silmille niin häirisevästi.

Ongelmistaan huolimatta "Mini Metro"on julkaisu, jota puzzlepelien ystävien kannattaa harkita. Varsinkin kun peli kustantaa Google Play -kaupassa vain reilun euron, joten itseään ei tarvitse maksaa tästä pelikokemuksesta kipeäksi. "Mini Metro" on puutteineenkin mielenkiintoinen puzzlepeli, vaikkei se onnistu hyödyntämään kaikkea potentiaaliaan.

Carcass - Under the Scalpel Blade

Carcass
Under the Scalpel Blade
Decibel / Nuclear Blast Records 2019
Kuva:  Nuclear Blast -sivusto

Äärimetalliyhtye Carcass teki komean paluun levytyskantaan vuonna 2013, jolloin se julkaisi kuudennen studioalbuminsa "Surgical Steel".  Poukkoileva ja kimurantteja sävellyksiä sisältänyt albumi oli sen verran kovatasoinen julkaisu, että se on edelleen yksi eniten kuuntelemistani albumeista koskaan. Odotukset uutta materiaalia kohtaan ovatkin olleet albumin julkaisun jälkeen korkealla. Nyt Carcass päättää useamman vuoden hiljaiselon studion puolella, kun päivänvalon näkee tulevaa albumia pohjustava Under the Scalpel Blade -kappale.

Koviin odotuksiin vastataan hienolla tavalla, sillä Under the Scalpel Blade on toimiva kappale. Polveileva ja erilaisia elementtejä sisältävä biisi on kuin suoraa jatkumoa bändin edelliselle "Surgical Steel" -albumille, mutta mukana on myös kaikuja yhtyeen menneisyydestä. Erityisesti mieleen nousee mainio "Heartwork" -kiekko, jonka fiiliksiä ja äänimaisemia uutuuskappale sekoittelee edellisen albumin ilmaisuun. Myös sävellyksissä voi havaita yhteneväisyyksiä näihin albumeihin, sillä varsinkin nopeammat kitaraosuudet tuovat voimakkaasti mieleen bändin edellisen albumin huippukappaleet. Onneksi yhtye ei sorru toistamaan itseään häiritsevän paljon, vaan uusi kappale seisoo tukevasti omilla jaloillaan.

Under the Scalpel Blade ihastuttaa erityisesti monipuolisuudellaan. Mukana on niin rivakampia riffijuoksutteluja kuin hitaammin takovia sävellyksiä sekä miellyttävää groovea. Vaihtelevien sävellysten ansiosta biisissä tuntuu olevan useita erilaisia tasoja, jotka tekevät kappaleesta moniulotteisen. Bändin tapa luoda äkkiväärää ja kulmikasta musiikkia toimii uutuusbiisillä erinomaisesti, jonka ansiosta Under the Scalpel Blade tuntuu neljän minuutin matkalta arvaamattomille metallimusiikin poluille. Carcass taitaa erottuvien osioiden yhteen sorvaamisen taidon, sillä erilaiset osa-alueet tuntuvat bändin käsittelyssä solahtavan saumattomasti yhteen.  Ainoat miinukset tulevat biisin rauhallisemmissa kohdissa, joiden aikana kappale tuntuu junnaavan paikallaan. Tästä huolimatta lopputulosta ei voi moittia, sillä mukaan on ahdettu enemmän hyvää kuin huonoa.

Carcass nostattaa odotukset tulevaa täyspitkäänsä kohtaan korkealle. Täytyy vain toivoa, että myöhemmin tänä vuonna julkaistava täyspitkä pitää sisällään vastaavanlaista monipuolisuutta, sillä Carcass on osoittanut olevansa parhaimmillaan juuri tämänlaisen materiaalin parissa. Under the Scalpel Blade osoittaa, että Carcass on edelleen kovassa iskussa.

Kappaleen löydät Nuclear Blast Recordsin viralliselta Youtube-kanavalta.

Neil Gaiman - Pohjoisen mytologia

Neil Gaiman
Pohjoisen mytologia
Like 2019
Sivumäärä 277

Jos olet aina ollut kiinnostunut skandinaavisesta mytologiasta, mutta Edda-kokoelmien runomuotoinen kerronta ei ole ollut sinun juttusi, tarjoaa Neil Gaimanin teos "Pohjoisen mytologia" ratkaisun pulmaan. Lukuisia palkintoja pokannut fantasiakirjailija on tehnyt uutuuteoksellaan todellisen kulttuuriteon, sillä "Pohjoisen mytologia" tuo muinaiset myytit hienolla tavalla tälle vuosituhannelle.

"Pohjoisen mytologia" pitää sisällään liudan erilaisia tarinoita, joiden aikana skandinaavisen mytologian eri hahmot ja tapahtumat heräävät kirjan sivuilla eloon. Gaiman ei kalua kirjassaan koko mytologiaa puhtaaksi, vaan teokseen on valikoitunut vain osa myyteistä. Tästä huolimatta "Pohjoisen mytologia" on sisällöltään tuhti paketti. Teos kertookin tarinat muun muassa maailman synnystä, Odinin silmästä, Thorin matkasta jättiläisten maahan sekä Jumalten tuhosta, joka tunnetaan myös nimellä Ragnarök.

Kirjan rakenne on novellimuotoinen, jossa jokainen tarina ammentaa sisältönsä eri myyteistä. Vaikka tarinat toimivat myös itsenäisinä lukukokemuksina, muodostuu näistä kuitenkin jokseenkin loogisesti etenevä aikajana, joka kuljettaa suurta tarinaa aina maailman synnystä sen tuhoon saakka. Alkuperäisten Edda-runojen repaleisuus näkyy myös Gaimanin teoksessa, sillä eri tarinat eivät kerronnallisesti solahda luontevaksi jatkumoksi, vaan lopputulos on tilkkutäkkimäinen joukko erilaisia kertomuksia. Lähdemateriaalin haastavuuden huomioon ottaen Gaiman on onnistunut luomaan tarinoista yllättävän järkevästi etenevän kokonaisuuden, jolla on selkeä alku sekä loppu.

Kokonaisuuden eri osien irtonaisuus ei kuitenkaan suuremmin haittaa, sillä itse tarinat ovat mielenkiintoisia ja erinomaisesti kirjoitettuja. Ne yhdistävät sujuvasti historiallista tarkkuutta värikkääseen kerrontaan, jonka myötä skandinaavinen mytologia herää upealla tavalla eloon. "Pohjoisen mytologia" on kirjoitettu ajatuksella, joka kannustaa lukijoita kertomaan kirjan tarinoita leirinuotiolla revontulten loimutessa taivaalla - aivan kuin aikana, jolloin kirjan myytit vielä levisivät ihmisten keskuudessa pelkästään suullisessa muodossa. Gaimanin kirjoitustyyli todella palvelee tätä tarkoitusta, sillä teoksen teksti on sävykkyydestään huolimatta yksinkertaisen toteavaa, jonka ansiosta tarinat ovat helposti kerrottavissa muille. Kirjailijan jalo ajatus tuntuu varsinkin nykyisenä some- ja internet-aikana ihailtavalta ja myyttien henkeen sopivalta.

"Pohjoisen mytologia" on kirja, jota skandinaavisesta jumaltarustosta kiinnostunut ihminen on odottanut koko ikänsä. Se kertoo hienolla tavalla muinaiset myytit lähdemateriaalia kunnioittaen ja tekee sen hyvin vakuuttavasti. Gaiman suhtautuu selkeästi aihealueeseen suurella rakkaudella, josta kertovat erinomaisesti kirjoitetut tarinat, mutta myös koko kirjan rakenne. Teoksesta löytyy sisällysluettelon lisäksi tarkka kuvaus eri myyttien lähteistä sekä kattava sanasto, joka kertoo vieraskielisten sanojen merkitykset ja eri hahmojen tiedot. Mitään ei ole jätetty puolitiehen. "Pohjoisen mytologia" on upea kokonaisuus.