Se

Se
2017
Kuva: Warner Bros -sivusto

Kun klovnin hahmon ottanut pahuus alkaa jälleen kerran terrorisoimaan Derryn pikkukaupunkia, päättää pieni joukko lapsia kohdata pahimmat pelkonsa ja tehdä lopun tappajapellen touhuista. Stephen Kingin tunnetuimpiin romaaneihin lukeutuva "Se" kertoo tarinan, joka on monelle tuttu. Kirjan ensimmäistä varsinaista elokuvasovitusta saatiin odottaa pitkän aikaa, sillä aiemmin vuonna 1986 julkaistu teos on väännetty minisarjan muotoon. Eikä tämä toisaalta ole ihme, sillä yli 1000-sivuinen opus on epäilemättä haastava tapaus kääntää toimivaksi elokuvaksi. Viime vuonna ensi-iltansa saanut "Se" kuitenkin onnistuu tehtävässä kiitettävästi.

Tuhdista kirjasta elokuvaversioon on poimittu keskeisimmät tapahtumat. Ilmeisesti kaksiosaiseksi elokuvasarjaksi tarkoitettu "Se" keskittyy ensimmäisessä osassa päähenkilöidensä lapsuusmaisemiin, eikä monella aikajanalla pomppivaa etenemistä kirjan tyyliin ole tarjolla. Elokuvaa ratkaisu palvelee erinomaisesti, sillä tämän lähestymiskulman ansiosta tapahtumat etenevät loogisesti ja monipuolinen tarina on saatu puristettua sopivan mittaiseksi kokonaisuudeksi.

"Se" on monipuolinen elokuva, joka ei tyydy olemaan pelkkä kauhuleffa. Mukana on sopivassa suhteessa kaunista ajankuvausta viime vuosituhannen lopulta, pelottavia hetkiä sekä kaveriporukan välistä kemiaa, jotka onnistuvat nostamaan leffan keskinkertaisen pelotteluspektaakkelin yläpuolelle. Ratkaisu toimii erityisesti siksi, että kauhuleffana "Se" ei ole erityisen pelottava. Vaikka elokuva on täynnä jännittäviä hetkiä sekä häiriintynyttä kuvastoa, sortuu elokuva liian usein halpahintaiseen säikyttelyyn, joka alkaa loppuvaiheessa tuntumaan nähdyltä tempulta. Tämä on harmi, sillä potentiaalia hitaasti kehittyvän kauhun ja ahdistavan ilmapiirin rakentamiselle olisi ollut.

Kirjan lukeneelle "Se" vetelee liiaksi mutkia suoriksi. Vaikka elokuva etenee soljuvasti, jää pakostakin kaipaamaan kirjan perusteellista tyyliä, jossa tapahtumia pureskellaan ajan kanssa. Tästä syystä elokuvan tapahtumat jäävät turhan pintapuolisiksi, eikä esimerkiksi häviäjien kerhon välinen kemia ja ystävyys syvenny riittävästi. Puhumattakaan kirjan keskeisestä sanomasta, jossa mielikuvituksen voima on aseista suurin. Elokuva tuntuukin lähes olettavan, että katsoja on lukenut pohjana toimivan romaanin, jotta pinnalliseksi jäävät teemat saadaan täydennettyä ymmärrettävään ja loogiseen muotoon.

Jos vertailun lähdemateriaalina toimivaan kirjaan onnistuu välttämään, on "Se" hyvä elokuva. Leffa onnistuu hienolla tavalla tavoittamaan alkuperäisteoksen tunnelman tehden sille kunniaa. Silti jäin kaipaamaan sitä kiireettömyyttä, joka kirjasta löytyy. Elokuvan olisi helposti voinut venyttää tällä verukkeella yli kolmituntiseksi ilman, että se olisi tuntunut lainkaan liian pitkältä. Jospa jatko-osa onnistuu käsittelemään perusteellisemmin kirjan teemoja ilman, että se sortuu jatkuvasti köykäiseen säikyttelyyn.