 |
| Papers, please Lucas Pope 2013 Kuva: Papersplea.se-sivusto |
Pieni osanen byrokratian koneistossa
"Papers, please" on pulmapeli, jossa pelaaja arpoutuu tullivirkailijaksi kuvitteellisen Arstotzkan valtion rajavyöhykkeelle vuonna 1982. Tehtävä ei ole helppo, sillä itäblokin tunnelmista ammentava pelimaailma on karu ja byrokratia on tiukkaa. Myös kylmän sodan kireä ilmapiiri tekee tehtävästä haastavan, sillä jokainen maahanpyrkijä on potentiaalinen uhka. Tullivirkailija joutuukin taiteilemaan monenlaisten vaatimusten ristitulessa, jonka myötä varsin yksinkertainen pesti on kaikkea muuta kuin helppo. Hommasta tulee kuitenkin suoritua kunnialla, sillä vääristä päätöksistä voi joutua pahimmassa tapauksessa maksamaan hengellään.
Yksi pelin vahvuuksista on sen syvyys. Vaikka peli on itsessään yksinkertainen eikä se niinkään nojaa monimutkaisiin juonikuvioihin, siihen on upotettu elementtejä, jotka saavat pelimaailman tuntumaan oikealta paikalta. Joka päivän alussa ruudulle pyörähtää lehtiotsikoita, joiden tapahtumat heijastelevat työpäivän aikana tehtäviin valintoihin sekä valottavat elämänmenoa Arstotzkassa. Esimerkiksi naapurimaassa puhjennut polio-epidemia pakottaa sulkemaan tietyn maan ihmiset Arstotzkan rajojen ulkopuolelle. Tämä yksinkertainen tehokeino lisää pelin immersiota huomattavasti tehden pelimaailmasta paikan, jonka olemassaoloon voi todella uskoa.
 |
Uutisotsikot kertovat pelimaailman tapahtumista
Kuva: kuvankaappaus pelistä
|
Mä joka päivä töitä teen
"Papers, please" on pelimekaniikaltaan simppeli ja sen pelillinen osuus koostuu kahdesta osa-alueesta. Toisessa pelaaja tekee työpäivän tullikopilla tutkien maahansaapuvien dokumentteja, joiden perusteella nämä joko pääsevät maahan tai heidät käännytetään takaisin. Toinen osa-alue muodostuu oman arkielämän hallinnasta. Vuokra pitää maksaa ja perhekin täytyisi ruokkia sekä pitää lämpimänä.
Päivittäin ansaittu elanto muodostuu leimattujen passien mukaan sekä myöhemmässä vaiheessa tarjoutuvien bonusten kautta, joten hommat pitäisi pystyä hoitamaan tarkasti sekä nopeasti. Talousasiat ovat jatkuvasti heikoilla kantimilla, joten välillä edessä on vaikeita päätöksiä: jättääkö tällä kertaa ruoka ostamatta, jotta sairastunut perheenjäsen saa tarvittavaa lääkettä, vai säästääkö jostain muusta? Huono rahatilanne aiheuttaa myös omat houkutuksensa. Päästääkö maahan ihminen, jolla ei ole mukana asianmukaisia dokumentteja, jos tämä sujauttaa tullivirkailijalle lahjuksen? Elämä Arstotzkassa ei ole ruusuilla tanssimista ja usein valinnat aiheuttavat päänvaivaa.
 |
Eläminen vaatii rahaa, jota tällä kertaa on jopa riittävästi.
Kuva: kuvankaappaus pelistä
|
Pelinä "Papers, please" on erinomaisesti toteutettu. Molemmat pelin osa-alueet tarjoavat sopivaa haastetta peliin ja erityisesti päivätyö rajalla tuo joka päivä uusia ulottuvuuksia pelimekaniikkaan. Ensimmäisten päivien yksinkertainen passiralli saa ympärilleen jatkuvasti uusia yksityiskohtia, jotka pitävät samanlaisena toistuvan puurtamisen tuoreena koko pelin ajan. Alkuun matkailijoilta vaaditaan vain passia, mutta pelin edetessä soppaan sekoittuu jatkuvasti erilaisia dokumentteja, jotka tulee huomioida päätöksiä tehdessä. Esimerkiksi maahan töihin saapuvalta vaaditaan passin lisäksi maahantulokortti sekä työlupa, diplomaateilta vaaditaan asianmukainen diplomaattilappu ja niin edelleen. Soppaa sekoittaa entisestään se, että eri dokumenteissa on usein jotain häikkää tai nämä on väärennetty, joten lomakkeet täytyy käydä lävitse tarkasti. Jos tullivirkailija tekee ihmisen kohdalla väärän valinnan, peli antaa tästä heti muistutuksen. Muutama virhe ei vielä maata kaada, mutta jos huomatukset alkavat pinoutumaan, joutuu tästä maksamaan sakkoa. Muutenkin huonossa taloudellisessa tilanteessa tämä voi johtaa katastrofaaliseen lopputulokseen.
Oman lisämausteensa peliin tuovat erilaiset erikoisemmat tapahtumat, joita tulee vastaan päivittäin. Muun muassa salaperäinen organisaatio pyytääkiin tullivirkailijan tukea moneen kertaan, jotta korruptoitunut Arstotzka saataisiin jälleen oikeille raiteille vallankumouksen keinoin. Tai näin ainakin organisaatio väittää. Erilaisia toiveita ja erikoisempia pyyntöjä saattaa tulla monelta eri taholta. Esimerkiksi komentava upseeri saattaa pyytää päästämään rajan ylitse ihmisen, jonka dokumentit eivät ole päteviä. Nämä erikoisemmat kohtaamiset aiheuttavat taasen lisää haastetta peliin, kun pelaaja yrittää taituroida erilaisten pyyntöjen ristitulessa sekä pyrkiä tekemään työnsä mahdollimman hyvin.
Apuna tullivirkailijan toimessa on ohjekirjanen, josta löytyy kaikki tarpeelliset tiedot, joita eri tilanteissa vaaditaan. Jos paperit eivät täsmää, voi pelaaja osoittaa näistä ristiriitaisuuksia, joiden myötä maahanpyrkivä voidaan käännyttää tai ottaa vartioijoiden toimesta haltuun. Pelin edetessä on mahdollista myös avata erilaisia apukeinoja, joiden avulla toiminta muuttuu tehokkaammaksi. Esimerksi tab-näppäimen avulla leimasimet saa nopeammin esille tai välilyönnillä dokumenttien tarkempi syynääminen helpottuu, jonka kautta asiakirjojen läpikäymiseen ei mene niin kauan aikaa.
 |
Työpöytä täyttyy erilaisista dokumenteista, joiden todenmukaisuus tulee varmistaa
Kuva: kuvankaappaus pelistä
|
"Papers, please" on tasapainotettu erinomaisesti. Vaikka peli saattaa tuntua äkkisestään sekavalta, nostetaan vaikeusastetta juuri sopivasti pelin edetessä. Jokainen päivä tuo mukanaan usein jotain uutta, jonka ansiosta haastetaso pysyy tyydyttävänä koko pelin keston ajan. "Papers, please" on muutenkin pituudeltaan juuri sopiva, sillä tullivirkailijan pesti kestää maksimissaan viisi tuntia. Huonoilla päätöksillä peli voi päättyä huomattavasti nopeamminkin. Tarjolla on lisäksi yli 20 erilaista - ja usein kurjaa - loppuratkaisua, joihin vaikuttavat pelaajan tekemät valinnat. Tämä tekee pelaamisesta mielenkiintoista sekä varmistaa sen, että epäonnistuneen pelikokemuksen jälkeen uusintakierroksen tekee mielellään.
Nätti kuin sika pienenä
"Papers, please" on myös ulkoisilta puitteiltaan komea pelitapaus. Yksinkertainen ja käsin piirretty pikseligrafiikka sopii pelin karuun maailmaan hienolla tavalla ja koko pelin kuvasto hienolla tavalla toteutettu. Erilaiset paperit, leimat, yleiset maisemat sekä ihmiset ovat erittäin näyttäviä tehden pelikokemuksesta ainutlaatuisen elämyksen. "Papers, please" on malliesimerkki siitä, että näköaistia hellivä pelielämys ei tarvitse sen kummempia kommervenkkejä - usein yksinkertainen on kaunista. Myös pelin äänimaailma on mukavan pelkistetty, mutta erittäin toimiva.
Yritys ja erehdys
Suurempia murheita "Papers, please" ei pidä sisällään. Jos jostain haluaa narista, niin välillä juonikuvioihin liittyvät koukerot tuntuvat ajavan pelaajan tarkoituksellisesti umpikujaan. Tämä on selkeästi laskelmoitua, sillä tietyt tapahtumat johdattavat pakostakin pelin lopulliseen päätökseensä. Tietyllä tavalla tämä sopii kylläkin pelimaailman henkeen, sillä esimerkiksi turhan rehellinen tullivirkailija voi saada syytteen vehkeilystä salaliiton kanssa, jos pelaaja erehtyy liiaksi paljastamaan tietojaan. Tämänlaiset tapahtumat kuvaavat osuvalla tavalla Arstotzkan viranomaisten mielipuolista toimintaa ja epäreiluutta kansalaisiaan kohtaan, mutta välillä tämä pelaajan huijaaminen ärsyttää.
"Papers, please" lähes vaatii, että sen onnistuneeseen läpäisyyn kuuluu muutama epäonnistuminen. Yrityksen ja erehdyksen kautta pelaaja tietää seuraavalla pelikerralla, kuinka tietyissä tilanteissa täytyy toimia. Onneksi uusintakierrosta harvemmin täytyy aloittaa aivan alusta, sillä peliä voi jatkaa myös jokaisen pelipäivän alusta. Tällöin koko rumbaa ei käydä lävitse kokonaan, joka hieman hälventää fiilistä epäreiluudesta.
 |
Kunnia Arstotzkalle -motto käy pelin aikana tutuksi
Kuva: kuvankaappaus pelistä
|
Kunnia Arstotzkalle!
Muuten "Papers, please" on mahtava pelikokemus. Peli on kokonaisuutena hyvin toteutettu, sen on puitteiltaan komea ja sen jatkuvasti kohoava vaikeusaste pitää pelin jatkuvasti kiinnostavana. Näennäisen yksinkertainen peli on täynnä syvyyttä ja mielenkiintoisia elementtejä, jonka lisäksi peli herättää myös ajatuksia. Jos "Papers, please" ei ole vielä tuttu tapaus pelirintamalla, kannattaa sukeltaa hetimiten Arstotzkan karun kauniiseen maailmaan. Tullivirkailijan hommaa ei paremmin voisi paketoida pelimuotoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti