The Lost Expedition Osprey Games 2017 Kuva: BoardGameGeek-sivusto |
Toimivaa lautapeliviihdettä
"The Lost Expedition" on pelimekaniikaltaan yksinkertainen. Pelin ideana on kuljettaa oma retkikunta korteista muodostuvan viidakon lävitse, joka käsittää vaikeusasteesta riippuen 7-9 korttia. Omaan joukkoon kuuluu kolme tutkimusmatkailijaa, joilla jokaisella on oma erikoistaitonsa: yksi hallitsee suunnistamisen taidon, toinen hallitsee leiritymisen ja kolmas on viidakkoekspertti.
Peli etenee loogisesti siten, että jokainen pelivuoro käsittää yhden päivän viidakkovaellusta. Päivät ovat jaettu aamu- sekä iltapatikointeihin, joiden tapahtumat muodostuvat pelaajille jaettavien korttien sisällöstä. Näitä tapahtumakortteja on vajaa 60, joista suurin osa sisältää lähinnä ikäviä vastoinkäymisiä. Yksi kortti saattaa tarjota kohtaamisen alkuasukkaiden kanssa, toisessa retkikunnan ruokatarvikkeet pilaantuvat ja useammassakin kortissa vastaan tulee verenhimoisia eläimiä.
Jokaisen päivän alussa pelaajille jaetaan neljä korttia, joista jokainen pelaa vuoronperään pöytään kaksi aamu- sekä iltapatikoinnin aikana. Näistä korteista muodostuu tapahtumasarja, joka kuvaa sitä, mitä kaikkea kulloisenkin etenemisen aikana tapahtuu. Pientä twistiä lisää se, että aamun aikana kortit järjestellään numerojärjestykseen ja illan aikana kortit jäävät siihen järjestykseen, jossa ne pöytään laitetaan. Kun kortit ovat pöydässä, aletaan yhdessä pohtimaan, miten erilaisissa tilanteissa kannattaisi järkevimmin toimia. Kortit pitävät sisällään tapahtumia, jotka vaativat erilaisia toimia. Keltaisella pohjalla olevat toiminnot tulee suorittaa aina, punaisella pohjalla olevista valitaan yksi ja siniset toiminnot ovat täysin vapaaehtoisia, jotka voi suorittaa halutessaan.
Käteen arpoutuvat kortit tarjoavat tälläkin kertaa vaikeita valintoja. Pelin graafinen ilme on upeasti toteutettu. |
"The Lost Expedition" vaatii paljon suunnittelua ja yhdessä pohtimista, sillä valinnat harvemmin ovat yksiselitteisiä. Tähän vaikuttaa paljon se, että retkikunnalla on rajalliset resurssit: ammuksia saa lähtiessä mukaan vain kolme ja ruokaakin mukana on vain neljän merkin verran. Jokaisella retkikunnan jäsenellä on myös vaikeustasosta riippuen 3-4 energiapistettä, jotka kuluvat nopeasti, jos pelaajat tekevät hölmöjä valintoja. Koska tapahtumakortit ovat suurimmalta osin vaikutuksiltaan negatiivisia, on usein valittavat kahdesta pahasta se pienempi. Kannattaako esimerkiksi uhrata yhdeltä retkikunnan jäseneltä energiaa, jotta saadaan paljon kaivattua ruokaa vai pitäisikö uhrata kallisarvoisia ammuksia, jotta retkikunta pääsee etenemään kohti pelin loppua, eli Eldoradoa. Tämä on pelin suurin vahvuus, sillä se tuntuu jatkuvasti kiristävän silmukkaa pelaajien kaulan ympärillä ja jokaisella päätöksellä on suuri merkitys siihen, kuinka peli lopulta päättyy. Peli myös välttää sen ongelman, että hankalat päätökset jarruttavat peliä: joka päivä yksi pelaaja on retkikunnan johtaja, joka sanoo lopulta sen viimeisen sanan siitä, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan.
Pelin saa päätökseen kolmella tavalla. Jos jokainen retkikunnan kolmesta jäsenestä menehtyy energiapalojen loputtua, peli päättyy. Samoin jos pelaajat saavuttavat viidakkolaatoista muodostuneen pelilaudan lopun, eli Eldoradon, päättyy peli myös välittömästi. Hieman harvinaisempi lopetusvaihtoehto on se, että tapahtumakorttien pakka loppuu toisen kerran. Tähän ei kuitenkaan päädytä usein, sillä kaksi aiempaa vaihtoehtoa tapahtuvat paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin korttien loppuminen toisen kerran.
Pelimekaniikaltaan "The Lost Expedition" on mielenkiintoinen ja hienosti toteutettu. Korteista muodostuvat tapahtumaketjut tarjoavat sopivaa vaihtelua, sillä nämä arpoutuvat pelaajien käsiin nostopakasta. Lisäksi jokaisen pelaajan valinnat siitä, mitä milloinkin pöytään pelataan, tarjoavat peliin lisää variaatiota. Pienenä vaikeutuksena pelaajat eivät myöskään saa keskustella keskenään käsissään olevista korteista, jolloin jokainen joutuu itsekseen miettimään, mitä pöytään kannattaa laittaa. Peliä täytyy siis osata lukea jatkuvasti, jotta homma luistaisi mahdollisimman hyvin. Pientä helpotusta tarjoaa se, että jotkut kortit tarjoavat mahdollisuutta vaihtaa tapahtumakorttien paikkaa tai hypätä seuraavan kortin ylitse. Tämä on erityisen toimivaa silloin, kun edessäpäin on jokin erityisen huono kortti, joka koituu pahimmassa tapauksessa koko retkikunnan kohtaloksi.
Illanviettoa monen kokoisille peliporukoille
"The Lost Expedition" on suunniteltu siten, että se tarjoaa pelimuotoja soolipelistä useamman pelaajan porukoille. Soolopeli on toteutettu mallikkaasti. Vaikka tämä tekee pelistä aavistuksen pasianssi-tyylisen kokemuksen, on peli toimivaa viihdettä myös itsekseen pelattuna. Yksinpeli tarjoaa myös mahdollisuuden haastaa itseään. Peliin on muodotettu soolopelille erityinen pistejärjestelmä, jonka myötä pelaaja voi yrittää parantaa tulostaan seuraavilla pelikerroilla - jos nyt ylipäätään viidakkoseikkailusta hengissä selviää.
Useamman pelaajan porukoissa peli toimii myös hienosti ja moninpeliin mahtuu pelaajia 2-5. Parhaimmillaan yhteistyöpeli toimii kolmen hengen porukassa, sillä tällöin pelikokemus pysyy sopivan kompaktina. Tapahtumakorttien määrä on kolmella pelatessa juuri sopiva, jonka myötä looginen päättely ei tunnu menevän niin pahasti solmuun, kuin maksimimäräällä pelatessa. Peli toimii kuitenkin hyvin kaiken kokoisilla pelaajamäärillä.
Puitteiltaan kaunis pelikokemus
Toteutukseltaan "The Lost Expedition" on ensiluokkainen peli. Korttien materiaali on jämäkkää ja komponentit ovat muutenkin hienosti toteutettu. Jokainen merkki kertoo selkeästi sen merkityksen, jonka ansiosta pelaaminen on miellyttävää. Erityisesti pelin graafinen ilme on piristävä, sillä Garen Ewingin luoma sarjakuvamainen kuvitus herättää pelin tapahtumat hienolla tavalla eloon. Värikkäät kuvat tekevät myös muuten armottomasta viidakkoseikkailusta hieman miellyttävämmän kokemuksen, jonka ansiosta niistä ikävämmistäkin tapahtumakorteista saa edes iloa näköaistille.
Pelikortit eivät sisällä tekstiä, vaan niiden toiminnot välitetään pelaajille erilaisten symbolien avulla. Nämä on toteuttu selkeästi ja hauskana yksityiskohtana jokainen tapahtumakortti pitää sisällään itsessään pienen tarinan siitä, mitä kulloisenkin kortin aikana tapahtuu. Esimerkiksi Anacondan kohdatessa pelaajat voivat käyttää tulivoimaa saadakseen käärmeestä ruokaa tai sitten yrittää paeta pedolta, jolloin retkikunta menettää energiaa. Jokainen kortti pitää sisällään tällaisen pienen tarinan, joka luo peliin lisäsyyvyyttä.
Haastava, mutta palkitseva lautapeli
"The Lost Expedition" on hyvä lautapeli. Se tarjoaa kaiken kokoisille peliporukoille viihdettä ja pohdiskelua sisältävän pelielämyksen, joka on kuorrutettu komealla kuvituksella. Pelistä ei suurempia ongelmia löydy, mutta välillä korttipelien helmasynti, eli tuurielementti häiritsee. Koska kortit nostetaan satunnaisesti pakasta, heittelee pelin haastavuus paljonkin pelikerrasta riippuen. Joskus pelin läpäisee hämmästyttävän helposti, kun välillä korttionnea ei tunnu olevan lainkaan. "The Lost Expedition" onkin pääsääntöisesti vaikeusasteeltaan haastava, sillä useimmiten se päättyy pelaajien tappioon. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä peli on juuri sopivan mittainen. Keskimäärin puolituntinen pelisessio on juuri sopivan mittainen, sillä epäonnistuneen tutkimusmatkan jälkeen tulee helposti aloitettu peli ajatuksella "tällä kertaa onnistumme".
Jos satunnaisuus ei häiritse, on "The Lost Expedition" viihdyttävä lautapeli, jota voi suositella kaikille pöytäpelien ystäville. Mielenkiintoisella teemalla ja komealla graafisella ilmeellä päällystetty pelikokemus on samaan aikaan sekä haastava että palkitseva. Peliin on julkaistu myös lisäosa "The Lost Expedition: The Fountain of Youth & Other Adventures", joka tarjoaa uusien korttien muodossa lisäsyvyyttä muutenkin mielenkiintoiseen peliin. Jos viidakkoseikkailu Amazonin syvyyksissä on sinun juttusi, kannattaa "The Lost Expedition" pistää hankintalistalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti