Bird Box

Bird Box
2018
Kuva: Wikipedia

Vuonna 2018 ilmestynyt jännityselokuva "Bird Box" muodostui yhdeksi julkaisuvuotensa puhutuimmista ja eniten nettimeemejä synnyttäneistä elokuvista. Eikä suinkaan sen takia, että kyseessä olisi elokuvataiteen merkkipaalu, vaan siksi, että elokuvan innoittamina monet ihmiset halusivat toteuttaa elokuvan innoittamina ties mitäkin arjen toimintoja sekä älyttömyyksiä- tietenkin silmät sidottuina. Oli tämä sitten järkevää tai ei, niin ainakin elokuva herätti kiinnostusta ja nousi massojen tietoisuuteen. Nämä nettimaailman hupailut ovat ehkä parasta, mitä leffalla on tarjota, sillä elokuvana "Bird Box" on kaksijakoinen tapaus. 

Lähtökohdiltaan ja idealtaan "Bird Box" on äärimmäisen mielenkiintoinen. Maailman valtaa salaperäinen voima, joka ajaa jokaisen sen näkevän pakonomaiseen itsetuhoisuuteen. Tämä johtaa maailmanlaajuiseen katastrofiin ja massahysteriaan, jonka seurauksena koko nykymuotoinen maailmamme romahtaa ja sadattuhannet ihmiset menettävät henkensä. Ainoa keino tältä ilmiöltä suojautumiseksi on peittää näköaistinsa, koska tällöin sen vaikutukset voi välttää. Ja jottei hommasta tulisi liian helppoa, on ihmisiä, jotka eivät reagoi ilmiöön yhtä voimakkaasti. Näistä ihmisistä syntyy uhkaavia, salaperäisen voiman alle altistuneita palvelijoita, joka pyrkivät saattamaan selviytyjät "isäntänsä" vaikutusvallan alle. Kehenkään ja mihinkään ei siis voi luottaa. 

Kiinnostava tarina sekä erinomaiset näyttelijäsuoritusten kanssa (erityisesti pääosassa loistava Sandra Bullock tekee upean roolisuorituksen) ovat ainoat asiat, joista "Bird Box" ansaitsee kehuja. Vaikka kyseessä on jännityselokuva, ei tämä onnistu saavuttamaan täyttä potentiaaliaan oikeastaan missään vaiheessa. Välillä mukana on miellyttävän painostavia hetkiä, mutta kaiken kaikkiaan lopputulos jää hyvin latteaksi. Side silmillä tapahtuva juoksentelu ei ole läheskään niin kuumottavaa, kuin ajatuksen tasolla voisi luulla. Elokuva ei myöskään onnistu rytmittämään tarinaansa kunnolla. Äidin ja lasten matkaa halki karujen metsämaisemien katkotaan aivan liikaa takaumilla, jotka eivät kunnolla tuo elokuvaan mitään. Takaumat ovat turhan pitkiä haukaten ison osan elokuvan kestosta ja silti jää tuntuma, ettei näissä esiintyvien hahmojen kohtalosta jaksa kiinnostua tai välittää. Tämä tekee elokuvasta paikoitellen hyvinkin puuduttavan, sillä lopputulos ei keskity vahvuuksiinsa. Rehellisenä selviytymiskauhuna tämä toimisi varmasti paremmin, mutta nyt mukaan on yritetty ängetä liikaa tavaraa. 

Lopputulos on harmittava, sillä tämänlaisella konseptilla olisi ollut mahdollisuuksia luoda aidosti ahdistavaa ja hyytävää jännitystä. Nyt homma jää kuitenkin kädenlämpöiseksi. Vaikka elokuvassa on hyvät hetkensä, on "Bird Box" kuitenkin pettymys. 

Stam1na - Betelgeuse

Stam1na
Betelgeuse 2021
Kuva: Apple Music- sivusto

Stam1na pohjusti helmikuun lopulla ilmestyvää "Novus Ordo Mundi" -albumiaan toteamalla kiekon olevan paluu yhtyeen alkuaikojen raakuuteen ja raivoon. Eikä tämä kuulostanut lainkaan huonolta suunnalta, sillä henkilökohtaisesti nostan yhtyeen levyt "Raja" sekä "Uudet kymmenen käskyä" bändin tuotannon parhaimmistoon. Ei Stam1na huonoa ole ollut uusimmilla levyilläänkään, mutta jopa taidemetallin puolelle välillä kellahtaneen ulosannin jälkeen rehelliselle"tunti turpaan tauotta"-tyyliselle murjonnalle oli kysyntää.

Ennakkomaistiaiset tulevalta kiekolta eivät kuitenkaan täysin varauksetonta innostusta ole synnyttäneet. Suoraviivainen metallirymistely "Sirkkeli" esitteli armottomasti päälle puskevan Stam1nan, jossa on voimaa kuin pienessä (Lemin) kylässä. Jotain kappaleesta kuitenkin jäi uupumaan. Suoraviivainen veto toki täyttää paikkansa livesetissä takuuvarmana moshpit-biisinä, mutta silti yksioikoisuus teki lopputuloksesta tylsän kuuloisen. Stam1na on kuitenkin osoittanut osaavansa yhdistellä metallipitoista ilmaisua tarttuvuuteen kappaleilla "Viisi laukausta päähän" sekä "Lääke", joihin verrattuna "Sirkkeli" tuntui luottavan liikaakin raskauteensa ja vauhdikkuuteen.

"Betelgeuse" ei valitettavasti onnistu muuttamaan odotuksia ainakaan positiivisempaan suuntaan. Vaikka kappaleessa on huomattavasti enemmän sävykkyyttä kuin aiemmin julkaistussa "Sirkkeli"-kiihdyttelyssä, jättää lopputulos silti tyytymättömän olon. Kappaleen mukavasti aaltoileva kertosäe, komea soolo sekä taustalaulut ovat toki varsin komeaa kuultavaa, mutta ei tässä mitään poikkeuksellisen hienoa ole. Kokonaisuudesta on hankalaa nostaa esille mitään erityisen puhuttelevaa. Tämä on juuri sitä perushyvää Stam1naa, joka ei sinällään aiheuta minkäänlaista ärsytystä, muttei myöskään puhuttele millään tasolla.

On sinällään huolestuttavaa, jos nämä kaksi kappaletta ovat "Novus Ordo Mundi" -kiekon terävimmät keihäänkärjet. Alkuaikojen energisyys ja "keep it simple" -mentaliteetti vaikuttavat ajatuksen tasolla kiinnostavalta lähtökohdalta uudelle Stam1na-albumille, mutta nyt yhtye tuntuu hukanneen jotain olennaista ilmaisussaan. Jospa täyspitkän muodossa homma toimii paremmin ja myös etukäteen ilmestyneet kappaleet löytävät paikkansa levykokonaisuudesta, sillä näillä näytöillä Stam1na vaikuttaa olevan matkalla kohti samanlaista floppia, jonka yhtye järjesti Nocebo-kiekollaan. 

Kappaleen löydät yhtyeen Youtube-kanavalta.

Bloodred Hourglass - Drag Me the Rain

Bloodred Hourglass
Drag Me the Rain 2021
Kuva: Yhtyeen virallinen nettisivu

Melodinen kuolonmetalli on metallimusiikin alalaji, jonka nimissä sikiää erilaisia bändejä kuin sieniä sateella. Tämän vuoksi itselleen tuntemattomiin yhtyeisiin tulee harvemmin sen tarkemmin syvennyttyä, sillä moni tyylilajin edustajista hukkuu harmaaseen massaan. Tämä on harmi, sillä joukossa olisi varmasti monia timantinkovia metalliryhmiä, jotka todella ansaitsisivat päästä levylautaselle.

Kotimainen Bloodred Hourglass on kuitenkin niitä yhtyeitä, jotka ovat pyristelleet itsensä esille. Useamman hienon kiekon julkaissut metalliryhmä nousi itselleni tietoisuuteen uusimmalla täyspitkällään "Godsend", jolla yhtyeen kehitys saavutti uuden tason niin sävellyksien kuin tuotantopuolen osalta.

Nappisuorituksen jälkeen odotukset uuden materiaalin suhteen olivatkin korkealla, vaikka muutokset bändin kokoonpanossa lisäsivät tähän uudenlaisen jännitysmomentin. Ylletäänkö enää samalla tasolle, kun bändin pääsäveltäjä on hypännyt kelkasta?

"Drag Me the Rain" osoittaa, ettei syytä huoleen ole. Bloodred Hourglass on edelleen tiukassa iskussa, sillä ensimmäinen siivu bändin tulevalta levyltä ylittää kaikki odotukset. Tarjolla on kaikkea sitä, mitä yhtyeeltä odottaa saattaa: raskasta ja ruhjovaa kitarointia, jo ensikuuntelulla korvaan tarttuvia melodioita sekä mukana hoilattava, upea kertosäe. Biisi on tajuntaan meteoriitin lailla rysähtävä järkäle, joka tuo mukavalla tavalla mieleen vanhemman In Flamesin - varsinkin melodioidensa puolesta. Lopputulos on äärimmäisen vaikuttava. Harva kappale kaappaa näin voimakkaasti mukaansa, mutta "Drag Me the Rain" on niitä biisejä, joita on lähes pakko kuunnella uudestaan ja uudestaan. Omilla listoillani kuuntelukerrat ovat julkaisun jälkeen nousseet jo toiselle sadalle, joka kertoo kaiken olennaisen kappaleesta ja sen tarttuvuudesta.

Odotukset yhtyeen tulevaa kiekkoa kohtaan nousivat tämän sinkkuvedon myötä uusiin sfääreihin. Jos albumilla on tarjota enemmänkin tämänkaltasia ässävetoja, on helppo uskoa, että luvassa on yksi tämän vuoden parhaimmista metallilevyistä.

"Drag Me the Rain" löytyy yhtyeen viralliselta Youtube-kanavalta.