Antti Hyyrynen - Viimeinen Atlantis

Antti Hyyrynen
Viimeinen Atlantis
Like 2020

Metalliyhtye Stam1nan sanoittajana sekä johtohahmona tunnetuksi tullut Antti Hyyrynen kokeilee sanan säilän heiluttamista nyt myös romaanimuodossa. "Viimeinen Atlantis" on kirjoittajansa esikoisromaani, vaikka sisällöltään se palaa monelle tuttuihin teemoihin. Romaanin tarina kun täydentää Stam1nan vuosikymmen takaperin julkaiseman, samannimisen studioalbumin tarinaa.

Jos "Viimeinen Atlantis" -albumi on kuunneltu, tuntuu Hyyrysen esikoisromaani välittömästi tutulta. Kirjan tarinan perusrunko on napattu suoraan albumilta, jonka lisäksi kirjasta löytyy levyllä kuultavaa lyriikkaa. Myös albumin julkaisun aikaan nettiin ilmestynyt, levyn teemoja täydentävä sarjakuva luovuttaa aineksia romaanin tarpeisiin. Toiston tunteelta kuitenkin vältytään, sillä Hyyrynen on lihottanut vuosikymmen sitten aloittamaansa tarinaa siinä määrin, että se tarjoaa ajatuksia herättävän kertomuksen niin yhtyeen faneille kuin bändiä aiemmin seuraamattomille tahoillekin.

"Viimeinen Atlantis" on kylmäävä kuvaus siitä hetkestä, jolloin maapallo ei enää kestä ihmiskunnan aiheuttamaan kuormitusta. Vähiin käyvästä puhtaasta vedestä soditaan jopa ydinasein, eläminen muuttuu armottomien sääilmiöiden myötä mahdottomaksi suuressa osassa maapalloa ja valtavat ihmismassat lähtevät liikkeelle inhimillisempien elinolosuhteiden toivossa. "Viimeinen Atlantis" muuttaa todellisuudeksi juuri sen maailman, jota kohti monet meistä pelkäävät maapallomme olevan matkalla. Tämän konseptin sisälle sijoittuu romaanin päähenkilönä toimivan Tobeas Seinurin tarina, jonka aikana seurataan tämän epätoivoista taistelua aina huonommaksi muuttuvia olosuhteita vastaan sekä jännitetään, pääseekö hän koskaan päämääräänsä Suomeen.

Ennakkoon odotukset Hyyrysen esikoisromaania kohtaan olivat ristiriitaiset. Miehen sanoitusmeriitit Stam1nan riveissä kun ovat kaksijakoisia, sillä kolmiosaisia yhdyssanoja sekä leikkisiä riimittelyjä hyödyntävät tekstit tuntuvat paikoitellen lapsellisilta sekä myötähäpeää aiheuttavilta. Näiltä osin "Viimeinen Atlantis" on kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. Romaanimuodossa Hyyrysen kirjoitustyyli on pääosin nasevaa ja miellyttävää lukea, vaikka paikoitellen sorrutaan liiallisilla kielikuvilla mässäilyyn. Myös kirjan eri aikatasoilla tapahtuva kerronta lisää teokseen kiinnostavia tasoja, jotka pakottavat lukemaan sen alusta loppuun mahdollisimman pikaisesti.

Sisällöltään "Viimeinen Atlantis" ei kuitenkaan osu täysin kohteeseensa, sillä romaanin varsinainen tarina jättää kylmäksi. Tobeas Seinurin matkaa ympäri maailman leimaa tietynlainen luonnosmaisuus, sillä kirja pomppii hätäisesti sinne tänne. Toki tämä kuvaa osuvalla tavalla romaanin maailman kaoottisuutta, mutta varsinaista tarinaa se ei palvele. 350 sivun aikana tuntuu tapahtuvan paljon, mutta lopulta ei mitään. On harmillista, ettei kirjan tapahtumat ole lopulta niin mielenkiintoisia, kun maailma niiden ympärillä. "Viimeinen Atlantis" lataa kaikki paukkunsa konseptiinsa ja maailmaansa, jonka takia varsinainen tarina Tobeas Seinurista ja tämän matkasta kaaoksen keskellä jää harmittavan ontoksi ja tyhjänpäiväiseksi.

Kokonaisuutena "Viimeinen Atlantis" on kuitenkin mielenkiintoinen teos - kiitos moniulotteisen maailmansa, joka on samanaikaisesti pelottava sekä äärimmäisen kiehtova. On pakko ihailla sitä työtä, jonka Hyyrynen on romaaninsa eteen tehnyt. Vaikka "Viimeinen Atlantis" ei ole täydellinen teos, kannattaisi jokaisen meistä pysähtyä sen äärelle miettimään, mihin maailmamme on menossa.

Markus Laakso - Folk Metal Big 5

Markus Laakso
Folk Metal Big 5
Like 2020
Sivumäärä 352

Folk metal on yksi metallimusiikin värikkäimmistä tyylilajeista. Genren sisälle mahtuu suuret määrät erilaisia yhtyeitä, joiden musiikki eroaa huomattavasti toisistaan. Oli kyseessä sitten hilpeä pelimannihevi tai kansanmusiikkielementeillä ryyditetty musta metalli, tarjotaan näitä folk metal -genren alla, vaikka musiikillisesti tyylilajin eri yhtyeet voivat olla täysin eri ääripäissä. Musiikkitoimittaja ja muusikko Markus Laakso raottaa ansiokkaasti folk metal -genren saloja hyödyntäen musiikkityylin suurimpien yhtyeiden näkemyksiä aiheesta. Ajatuksia folk metal -ilmiön taustalla pääsevät kertomaan kotimaamme ja genrensä suurimmat yhtyeet Ensiferum, Moonsorrow, Finntroll, Turisas sekä Korpiklaani.

Rakenteeltaan "Folk Metal Big 5" vaikuttaa äkkiseltään hyvinkin perinteiseltä bändikirjalta, mutta viidellä yhtyeellä kuorrutettuna. Eri yhtyeiden vaiheet käydään läpi tuttuun tapaan uran alusta nykyhetkeen saakka, jonka myötä jokaisen bändin historia käydään tiiviisti mutta riittävän kattavasti lävitse. Mukana on mielenkiintoisia tarinoita kunkin yhtyeen historiasta sekä visiota näiden tulevaisuudesta, joten jokainen bändihistoriikeista nauttiva saa varmasti riittävästi irti Laakson uutuusteoksesta. Informaatiota on tarjolla runsaasti. Vaikka jokaiselle yhtyeellä varataan keskimäärin 60 sivua, on tämä aivan riittävästi, sillä mukaan on mahdutettu paljon asiaa.

"Folk Metal Big 5" ei kuitenkaan tyydy olemaan pelkästään perinteinen bändiopus, jossa käydään kronologisesti lävitse eri bändien vaiheet. Kirja sukeltaa syvälle jokaisen yhtyeen pään sisälle, jonka myötä erilaisia näkemyksiä siitä, mitä folk metal oikeastaan on, saadaan ongittua esille. Vastaus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä kuten itse koko folk metal -genre, niin myös motiivit sekä ajatukset sen taustalla ovat moninaiset. Vaikka selkeimmin genreä yhdistävä tekijä löytyy perinnesoittimien hyödyntäminen musiikissa,  nousee tämän lisäksi esille tukuittain erilaisia painotuksia: samanismi, pakanuus, erilaiset sankaritarinat, syvä kunnioitus luontoa kohtaan sekä historialliset tarinat ovat vain muutamia asioita, joita eri yhtyeet nostavat esille musiikista ja ideologiastaan puhuessaan. Kirjassa esiintyvät muusikot selkeästi tietävät valtavasti näistä taustailmiöistä, sillä esimerkiksi samanismia käydään sen verran tarkasti lävitse, että lukija vihkiytyy pakostakin aiheeseen. Samanlaisia tiedonjyviä tarjoillaan monesta muustakin aihepiiristä, jonka myötä "Folk Metal Big 5" on sisällöltään äärimmäisen informatiivinen teos.

Etukäteen odotukset kirjaa kohtaan olivat ristiriitaiset, sillä viiden yhtyeen tarinan puristaminen yksiin kansiin vaikutti kuolleena syntyneeltä ajatukselta. Onneksi ennakko-odotukset eivät pitäneet kutiaan, sillä "Folk Metal Big 5" on kaikin puolin onnistunut teos. Se on täynnä asiaa, jokainen bändi käydään riittävän tarkasti lävitse ja pohdinnat folk metalin syvimmästä olemuksesta ovat täynnä mielenkiintoisia näkökulmia. Tämä myös puoltaa useamman bändin sullomista saman kirjan sivuille, sillä tällä tavoin aihepiiriin saadaan riittävästi sisältöä ja erilaisia ajatuksia. Lopputulos on ehkä näistä syistä aavistuksen hajanainen ja rönsyilevä, mutta kattava tietoannos korvaa tämän ongelman runsain mitoin.

Kokonaisuutena "Folk Metal Big 5" on yksi merkittävimmistä teoksista, joita metallimusiikin saralla on koskaan tehty. Se kertoo mielenkiintoisella tavalla kotimaamme suurimpien folk metal -yhtyeiden tarinan, avaa perusteellisesti koko tyylilajin ideologiaa sekä vaikuttimia sen takaa. Näin kattavasti kirjoitettuja musiikkihistoriikkeja ei tule vastaan joka päivä, jonka myötä "Folk Metal Big 5" on teos, jota voi suositella jokaiselle lukijalle musiikkimausta riippumatta.

Monument Valley

Monument Valley
Ustwo 2014
Kuva:  Ustwo-sivusto

Nykymaailmassa on hankalaa keksiä mitään uutta tai ihmeellistä. Erityisesti pelimaailmassa tuntuu usein siltä, että kaikki on jo nähty ja koettu monta kertaa aiemminkin. Tässä mielessä pieni indiestudio Ustwo yllättää. Mobiililaitteille jo aikaa sitten julkaistu "Monument Valley" on yksi ainutlaatuisimmista pulmanratkontapeleistä, joita on koskaan luotu. Ja vaikka kyseinen peli on julkaistu jo vuonna 2014, tuntuu se vieläkin uudelle pelaajalle tuoreelta ja uniikilta teokselta.

Aivot nyrjäyttävää pulmanratkontaa

"Monument Valley" on puzzle-peli ja pelimekaniikoiltaan varsin yksinkertainen. Tarkoituksena on kuljettaa pelihahmona toimiva valkoinen prinsessa Ida läpi pelikenttinä toimivien tasojen. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että pelin maailmat ovat kuin optisia illuusioita, joiden geometria uhmaa kaikkia tunnettuja luonnonlakeja. Pelaajana tehtävänä on kosketusnäyttöä hyödyntäen manipuloida pelimaailmaa, jotta Ida pystyy kulkemaan eri tasoilta toiselle.

Pelitasot ovat kuin optisia illuusioita,
jotka eivät noudata mitään
tunnettuja luonnonlakeja
Kuva: kuvankaappaus pelistä

Ajatuksena pelin idea on hyvinkin simppeli, mutta maailma sekä siellä olevat rakennelmat käyttäytyvät välillä hyvinkin arvaamattomasti: joskus kaukana yläpuolella oleva taso siirtyykin suoraan Idan vierelle tai oikeasta kulmasta katsottuna ylipääsemättömän kuilun ylitse muodostuu silta kun maailmaa pyöräyttää sopivasti. Välillä taas pelihahmona toimiva Ida saattaa yllättäen kääntyä ylösalaisin ja kulkea kattoja pitkin. Pelimekaniikka mahdollistaa mielikuvituksellisten ja yllätyksellisten pulmien luomisen, jotka saavat parhaimillaan "Monument Valley" saa välillä pelaajan aivot pahasti solmuun tämän yrittäessä ymmärtää kaikkea, mitä ruudulla tapahtuu. Harmittavasti kimurantilta vaikuttavat maailmat ovat lopulta suhteellisen helppoja eikä haastetta ole nimeksikään. Jokainen pulma ratkeaa kuin itsestään, kun hieman käyttää aikaa näiden miettimiseen.

Kuvankaunis pelielämys

Vaikuttavan kokemuksen kruunaa komea audiovisuaalinen anti. "Monument Valley" on ulkoasultaan äärimmäisen kaunis peli, jonka värikäs grafiikka on yksinkertaista, mutta erittäin näyttävää. Jokainen taso on kuin taideteos pienoismuodossa. Tätä myös palvelee se, että peliä pelataan mobiilipelille harvinaisesti pystyruudulla. Tällöin yksi taso mahtuu helposti näytölle, joka mahdollistaa sujuvan pelaamisen lisäksi komeiden kenttäkokonaisuuksien ihailun. Äänimaailma ansaitsee myös kehuja. Minimalistinen musiikki ja ääniefektit istuvat pelin tunnelmaan juuri sopivasti eivätkä vie liikaa tilaa muilta osa-alueita. Näiltä osin "Monument Valley" on täydellisesti tasapainoitettu elämys.

"Monument Valley" on ulkoasultaan
todella näyttävä peli
Kuva: kuvankaappaus pelistä

Minimalistista tarinankerrontaa

Jos peliä pitäisi jollain sanalla kuvata, olisi osuvin ilmaisu mystinen tai salaperäinen. Erityisesti tätä tunnetta vahvistaa pelin tarina - tai oikeastaan sen puute. Pelissä ei ole kuin muutamassa kohdin perinteisempää tarinankerrontaa dialogin muodossa, muuten "Monument Valley" luottaa hienovaraisempaan vihjailuun sekä symboliikkaan. Pelitasoina toimivien rakennelmien seinistä saattaa löytyä symboleja sekä kuvastoa, jotka selittävät osaltaan tarinaa, toisaalta pelin tapahtumat vaativat pelaajaa tulkitsemaan niiden merkitystä sekä luomaan näistä omat johtopäätöksensä. Tämä minimalistinen tyyli kertoa tarinaa toimii erinomaisen hyvin, sillä salaperäinen "Monument Valley" kärsisi suuresti, jos sen juonikoukerot syljettäisiin suoraan pelaajan kasvoille.


Mobiilipelien aatelia

"Monument Valley" on yksi parhaimmista mobiilipeleistä, joita vuosien varrella on julkaistu. Ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen pelimekaniikka yhdistettynä upeaan audiovisuaaliseen toteutukseen muodostaa lopputuloksen, jonkalaista harvemmin näkee kännykän ruudulla. Pelin ainoat ongelmat muodostuvat liiallisesta helppoudesta sekä lyhyydestä, sillä "Monument Valley" pitää sisällään vain kymmenen tasoa. Kestoa kokonaisuudelle muodostuu vain tunnin verran. Kolmen euron arvoinen peli on kuitenkin hintansa arvoinen. Upea "Monument Valley" osoittaa, että laatu korvaa määrän.

Taistelulähetit - 1917

Taistelulähetit - 1917
2019
Kuva: Finnkino-sivusto

Viime vuonna maailmalla ensi-iltansa saanut ja tänä vuonna myös kotimaamme elokuvateattereihin saapunut "Taistelulähetit - 1917" on helposti yksi mielenkiintoisimmista sotadraamoista, joita on koskaan tehty. Tarina kahden taistelulähetin matkasta vihollislinjojen lävitse ei ole vain komea sotaelokuva, vaan se on kaikin puolin vahva teos, joka herättää pohtimaan sodan mielettömyyttä.

"Taistelulähetit - 1917" on tarinaltaan yksinkertainen. Kaksi taistelulähettiä saavat tehtäväkseen välittää viestin eturintamaan mahdollisimman pikaisesti, jotta 1600 miestä eivät marssisi suoraan vihollisjoukkojen järjestämään ansaan. Tästä alkaa epätoivoinen taistelu aikaa vastaan, jonka aikana sodan kauhut sekä raadollisuus näyttävät kasvonsa monellakin tavalla.

Simppeli tarina on toimiva luoden kokonaisuudelle oivallisen kehyksen, mutta elokuvan vahvuudet löytyvät aivan muualta. Suurimmat kehut "Taistelulähetit - 1917" ansaitsee maagisesta ohjauksesta sekä kuvauksesta, jotka luovat leffasta täysin ainutlaatuisen elämyksen. Toimivin tehokeinoista on se, että elokuva tuntuu, kuin se olisi kuvattu yhdellä pitkällä otoksella. Vaikka tähän sisältyy pieniä ongelmia sen suhteen, ettei tapahtumien intensiteetti saavuta aina täyttä potentiaaliaan, on lopputulos silti uskomaton. Päähahmot ovat jatkuvasti kohtausten keskiössä, jonka ansiosta vaellus läpi juoksuhautojen sekä piikkilankojen todella tuntuu oikealta ja realistiselta matkalta, jota ei pätkitä missään vaiheessa. Vastaavanlaista immersiota harvemmin syntyy elokuvien yhteydessä, mutta "Taistelulähetit - 1917" ilmaisee katsojat suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Tämän lähemmäksi sotatantereen tunnelmaa ei pääse ilman, että on itse rintamalla. 

Elokuvan vahvaa tunnelmaa tukevat myös ensiluokkainen lavastus sekä puvustus, jotka tekevät elokuvasta realistisen kuvauksen sodan kauhuista. Kunnianhimoinen "Taistelulähetit - 1917" ei myöskään tyydy olemaan mitäänsanomaton sotarymistely, vaan elokuva todella herättää ajatuksia. Kahden miehen matka läpi taisteluiden riepottelemien maisemien on kylmäävän todentuntuisesti toteutettu. Pommitusten ruhjomat pellot, juoksuhautoihin mätänevät ruumiit sekä kaiken yllä leijuva uhka ovat todellisuutta, johon kenenkään ei toivoisi joutuvan. Kaiken yllä seisoo kysymys, onko sodassa mikään kaiken tämän tuhon arvoista? Suurelta tuntuvat voitot voivat jo seuraavana päivänä olla merkityksettömiä tai tärkeältä tuntuvat tehtävät ovat vain yksi käsky monien joukossa.

"Taistelulähetit - 1917" on vaikuttava kokonaisuus, joka toimii monella eri tasolla. Se tyydyttää jokaisen sotaleffojen parissa viihtyvän tarpeet, mutta samalla sitä voi suositella myös draamaelokuvien ystäville. Erinomaisen ohjauksen ja kuvauksen ansiosta se puolestaan on myös pakollista katsottavaa jokaiselle, joka arvostaa hienosti toteutettua elokuvataidetta. Lähestyipä tätä elokuvaa mistä vinkkelistä tahansa, tarjoaa "Taistelulähetit - 1917" jokaiselle upean elämyksen.

Mini Metro

Mini Metro
Dinosaur Polo Club 2016
Kuva: Dinosaur Polo Club -sivusto

Arjen kiireiden keskellä huomaa usein, ettei aika yksinkertaisesti riitä viikkokausia vaativien pelisessioiden toteuttamiseen. Tällöin oivaksi korvikkeeksi osoittautuvat lukuisat erilaiset pikkupelit, joita löytyy erityisesti älypuhelimille suuret määrät. Dinosaur Polo Club -pelistudion kehittämä "Mini Metro" on hieno osoitus siitä, miten myös älypuhelimen ehdoilla on mahdollista luoda toimivia pelielämyksiä.

Ylistys minimalismille!

"Mini Metro" on logiikka/puzzlepeli, jossa pelaajan tulee luoda toimiva metroverkosto pelitasoina toimiviin kaupunkeihin. Pelimekaniikaltaan ja ulkoasultaan peli on hyvin yksinkertainen, sillä metroasemina toimivat erilaisista symboleista muodostuvat pisteet, joiden välille metrolinja vedetään sormella piirtämällä. Tämän jälkeen linjalla lähtee automaattisesti liikennöimään veturi, joka kuljettaa asemille ilmestyviä matkustajia näiden päämääriinsä. Niin matkustajat kuin asematkin ilmaistaan minimalistisesti erilaisten symbolien avulla, joiden selkeys tekee pelistä helppotajuisen: ympyrän muotoiset matkustajat täytyy viedä ympyrän malliselle asemalle, kolmion malliset kolmion muotoiselle seisakkeelle jne. Pelimekaniikka on yksinkertainen ja helppo ottaa haltuun, jonka lisäksi "Mini Metro" on erittäin näyttävä pelitapaus yksinkertaisuudestaan huolimatta. Värikkäiden metrolinjojen halkomat kaupungit ovat komeaa katsottavaa ja tuovat mieleen metrolinjastojen kartat, joita löytyy oikeilta metroasemilta ympäri maailman. 

Alkuksi metrolinjat ovat yksinkertaisia ja helposti hallittavia.
Kuva: kuvankaappaus pelistä

Metromatka kohti vääjäämätöntä kaaosta

"Mini Metro" sisältää klassisen pelitilan lisäksi kolme pelimuotoa. Äärimmäinen pelimuoto lisää peruspeliin haastetta, sillä jo rakennettuja metrolinjoja ei pysty purkamaan. Loputtomassa pelitilassa asemat eivät puolestaan ruuhkaudu, jolloin pelaaja voi keskittyä puhtaasti rakentamaan mahdollisimman tehokasta metroverkostoa. Luovassa tilassa taasen on mahdollista muokata linjojen lisäksi myös asemia, jonka kautta jokainen perfektionisti saa varmasti rakennettua maailman parhaimman metroverkoston juuri omilla ehdoillaan.

Tavallinen pelitila on "Mini Metron" ydin, jossa metrolinjastoja rakennettaan alati kasvavaan kaupunkiin, kerätään pisteitä kuljettamalla matkustajat tämän haluamalle asemalle ja peli päättyy, kun jokin asema täyttyy matkustajista liian pitkäksi aikaa. Tätä pyritään välttämään rakentamalla mahdollisimman sulavasti toimiva metroverkosto eri linjojen, suurempien asemien sekä lisäjunien ja -vaunujen avulla. Luonnollisesti kasvava kaupunki asettaa metrolinjaston laajentamiselle omat haasteensa, sillä harvoin uudet asemapaikat ilmestyvät olemassa olevan linjaston jatkeeksi. Useimmiten käsillä on vaikea valinta sen suhteen, kannattaako jo olemassa olevaa linjaa pidentää, laittaako tilalle uusi metrolinja vai pitäisikö koko verkosto purkaa, jotta tilalle voi rakentaa aiempaa toimivamman metrolinjaston. Nämä valinnat tekevät pelistä herkullisen ja haastavan, jonka myötä "Mini Metro" pitää jatkuvasti varpaillaan. Jokainen pelisessio on siis matka kohti väistämätöntä kaaosta ja jonkin aseman ruuhkautumista, mutta pelaajan tehtävänä on välttää tätä kohtaloa mahdollisimman kauan. Keskimäärin seuraavalle tasolle oikeuttava pelisuoritus kestää noin 10 minuuttia.

Pelistä löytyy suuret määrät erilaisia kaupunkeja, joista täytyy kerätä tietty määrä pisteitä, jotta portit seuraavalle tasolle aukeaa. Jokaisessa kaupungissa on omat erikoisuutensa, vaikka nämä eivät eroa niin merkittävästi toisistaan, kuin voisi kuvitella. Suurimmat erot liittyvät lähinnä eri kaupunkien kasvunopeuteen, laajuuteen sekä matkustajien määrään. Jostain kaupungeista löytyy erikoisempaakin sisältöä, kuten nopeammin liikkuvia erikoisjunia, mutta tämä ei riitä. Eri metropolit alkavat toistamaan itseään turhan nopeasti, jonka myötä kaupunkien nimet ovat yhdentekeviä. Pelatessa ei todellakaan erota, onko kyseessä Lontoo vai Tukholma, sillä jokainen kartta on lähes samanlainen.

Pelin edetessä metroverkosto monimutkaistuu ja sen hallitseminen vaikeutuu.
Kuva: kuvankaappaus pelistä

Mukava mutta lyhytikäinen pelielämys

"Mini Metro" on mielenkiintoinen peli, jonka vahvuudet nojaavat näyttävässä ulkokuoressa sekä simppelissä pelimekaniikassa, joka tarjoaa juuri sopivasti haastetta. Kyseessä ei kuitenkaan ole erityisen pitkäikänen pelikokemus, sillä "Mini Metro" jaksaa sykähdyttää vain muutaman illan ajan. Ensimmäisten pelisessioiden innostus ja riemu alkavat nopeasti haihtua, sillä "Mini Metro" kaipaisi kipeästi lisää lihaa luidensa ympärille. Itseääntoistavissa kaupungeissa tapahtuva metrolinjojen rakentaminen ei tarjoaa riittävästä vaihtelua, jonka myötä peli alkaa puuduttamaan nopeasti. Mukaan olisi täytynyt ehdottomasti lisätä Osakan kaupungissa nähtävien Shinkansen-sukkulajunien kaltaisia erikoisuuksia, jotta pelin muuten yksinkertainen mekaniikka ei pomppaisi silmille niin häirisevästi.

Ongelmistaan huolimatta "Mini Metro"on julkaisu, jota puzzlepelien ystävien kannattaa harkita. Varsinkin kun peli kustantaa Google Play -kaupassa vain reilun euron, joten itseään ei tarvitse maksaa tästä pelikokemuksesta kipeäksi. "Mini Metro" on puutteineenkin mielenkiintoinen puzzlepeli, vaikkei se onnistu hyödyntämään kaikkea potentiaaliaan.