To the Moon (PC)

To the Moon
Freebird Games 2011
Kuva: Freebird Games -sivusto

Vuonna 2011 julkaistu "To the Moon" on ainutlaatuinen peli. Käsityöhengessä rakennettu indie-helmi ei hurmaa AAA-pelien korkeilla tuotantoarvoilla tai teknisellä ylivertaisuudellaan, vaan teoksen vahvuudet löytyvät aivan muualta. Retrolta näyttävän ja RPG-henkeä uhkuvan ulkokuoren alta kun löytyy voimakkaasti tarinaansa nojaava teos, joka puhuttelee erityisesti aikuisempaa pelaajakuntaa. Harvaa asiaa kannattaa tuomita ulkoisten ansioden perusteella ja niin on myös tässä tapauksessa, sillä "To the Moon" on helposti yksi vakuuttavimmista pelikokemuksista, joita on koskaan tehty.

Yksinkertainen on kaunista

"To the Moon" on pelimekaniikaltaan yksinkertainen kokemus, joka muistuttaa hyvin paljon vanhempia SNES-aikaisia roolipelejä. Omaa pelihahmoa liikutellaan ruudulla eri paikkoja tutkien, muita hahmoja jututtaen sekä esineitä etsien. Tapahtumat etenevät tiukasti tekijöiden hyppysissä juonikoukeroiden mukaisesti, eikä vapaata liikkumista ole tarjolla. Simpeliä pelimekaniikka rikotaan sekaan ripotelluilla puzzle-osuuksilla, jotka hieman tarjoavat vaihtelua muuten yksillä raiteilla etenevään peliin. Mutta vaikka pelimekaniikka on suoraviivainen, ei "To the Moon" tylsistytä missään vaiheessa, sillä pelin valtit löytyvät sen erinomaisesta tarinasta. "To the Moon" tuntuukin lähinnä visuaaliselta novellilta, joka nyt on vain väännetty pelimuotoon. Tämä selittää hieman kankeita pelillisiä ominaisuuksia.

Tarina, joka menee tunteisiin

Vaan sen minkä "To the Moon" häviää pelattavuudessaan, sen se voittaa tarinassaan. Juonikuvion keskiössä pyörivät Sigmund Corp-yhtiön työntekijät, joiden työtä on täyttää kuolevien ihmisten viimeisiä toiveita keinotekoisten muistojen avulla. Ja koska tämä ei käy pelkästään nappia painamalla, joudutaan toiveiden toteuttamiseksi ruoppaamaan lävitse valtava määrä kyseessä olevan ihmisen muistoja aina lapsuusvuosiin saakka. "To the Moon" kertoo tarinan yhdestä tällaisesta operaatiosta, joka kasvaa pelin edetessä huikeaksi sukellukseksi ihmisyyden syövereihin. Tarinasta ei voi kertoa enempää siitä jotain olennaista paljastamatta, mutta sen verran täytyy todeta, että "To the Moon" menee tunteisiin ja kovaa. Harva peli onnistuu näinkin epäpelimäisestä aiheesta repimään irti yhtä voimakkaita tunteita, sillä pelin äärellä kyyneltyminen tuntuu vaanivan jatkuvasti. Vaikka tarinaan on sotkettu scifi-mausteita, on se silti pohjimmiltaan maanläheinen ja lämminhenkinen kokemus, jolla on valtava sydän. Suuri draama ei vaadi korkealentoisia lähtökohtia, vaan tässä tapauksessa sielu huikealla seikkailulle ammennetaan arkisista aiheista. Kaiken taustalla leijuu upea musiikki, jonka haikea tunnelma tukee hienolla tavalla tarinaa.

Upean tarinan lisäksi "To the Moon" herättää ajatuksia, joka on aina positiivinen asia nykyisen kertakäyttökulttuurin aikana. Teemojen äärellä huomaa erityisesti pohtivansa pelissä esiteltävää teknologiaa sekä sen eettisyyttä: onko keinotekoisten muistojen istuttaminen oikein, vaikka se olisi kuolevan ihmisen viimeinen toive? Ja miten toimia, jos alkuun simppeliltä tehtävänannolta vaikuttava tehtävä ei olekaan niin yksiselitteinen? Harva peli ravistelee pohtimaan tällaisia asioita, mutta "To the Moon" todella pistää ajatukset liikkeelle. Tällaista toivoisi näkevänsä enemmänkin pelimaailmassa.

Menneisyyttä huokuvasta grafiikasta
 huolimatta "To the Moon" on komea peli
Kuva: Freebird Games -sivusto

Mutta missä haasteet?

Täysin ongelmaton tapaus "To the Moon" ei kuitenkaan ole. Vaikka kankea pelimekaaniikka toimii yksinkertaisuudessaan riittävän hyvin, olisi "osoita ja klikkaa" -systeemiin toivonut puzzle-tehtävien lisäksi hieman lisää vaihtelua. Varsinkin tämä ongelma korostuu pelin edetessä, koska "To the Moon" on pelinä todella helppo. Haasteita ei tule suuremmin vastaan ja pelaaminen tuntuu olevan enemmänkin muodollisuus, jotta tarina saadaan etenemään. Lisäksi tarina ei lunasta aivan kaikkea potentiaalia, sillä vaikka kyseessä on voimakkaasti tunteisiin menevä kokemus, ei silmäkulmiin tiivistyvä kosteus missään vaiheessa eskaloidu poskille vieriviin kyyneliin saakka. Tämä siitä huolimatta, että peli johdattelee pelaajaan tähän mielentilaan koko kestonsa ajan. Tältä osin draaman kaarta ei saada täydellisesti muodostettua, vaikka kerronta muuten toimiikin.

Tarinapeli, jonka jokaisen tulisi kokea

Vaan puutteineenkin "To the Moon" on niin vakuuttava kokemus, että sitä voi helposti suositella jokaiselle juonivetoista pelikokemusta arvostavalle. Pelilliset heikkoudet on helppo antaa anteeksi, sillä kaikilla muilla osa-alueilla kokonaisuus on vahvalla näkemyksellä rakennettua. Ongelmien sivuuttamista auttaa myös pelin napakka kesto, sillä kokemus pidetään alle viiden tunnin mittaisena, jonka ansiosta yksitoikkoinen pelimekaniikka ei kerkeä aiheuttaa puutumista. Nyt kun "To the Moon" löytyy tietokoneversion lisäksi myös mobiilimuodossa pelattavana kokemuksena, ei ole mitään syytä olla sukeltamatta pelin taianomaiseen maailmaan.