"Zootropolis" kertoo tarinan Judy Hopps -nimisestä jäniksestä, jonka suurin unelma on tulla poliisiksi. Toiveeseen liittyy kuitenkin pieni ongelma, sillä pupuja pidetään pienien kokonsa takia kykenemättöminä toimimaan poliisien karskissa maailmassa, jossa pienet jäävät suurten jalkoihin. Unelmat ovat kuitenkin tehty saavutettavaksi ja lopulta Hopps valmistuu poliisikoulusta luokkansa priimuksena. Jäniskonstaapeli sijoitetaan elämää sykkivään suurkaupunkiin Zootropolikseen, jossa poliisilaitosta kuormittavat lukuisten eläinten salaperäiset katoamiset. Tästä alkaa viihdyttävä seikkailu, joka heittää keltanokkaisen Hoppsin yhdessä viekkaan Nick Wilde -nimisen ketun kanssa keskelle suurta seikkailua.
Elokuvan tarina on mielenkiintoinen. Vaikka juoni vaikuttaa alkuun etsivä- ja poliisielokuvien perushutulta, elokuvan vauhdikas toiminta sekä huumori herättävät tarinan upealla tavalla eloon. Hoppsin ja Wilden oivaltavan vuorovaikutuksen lisäksi elokuva hengittää maailmansa kautta, sillä tapahtumapaikkana oleva Zootropolis on täynnä mielenkiintoisia yksityskohtia. Suurkaupunki on jaettu eri ekosyystemien mukaisesti vaihteleviin lähiöihin, joissa erityyppiset eläinlajit voivat elää luonnollisessa ympäristössään. Näitä ovat muun muassa Tundrakylä, Saharan aukio sekä sademetsäkortteli. Tarinan keskiössä pyörivä mysteeri on mielenkiintoinen ja pitää otteessaan pienestä venyttämisen tunteensta huolimatta. Tämä onkin elokuvan ainoa ongelma, sillä puolenvälin jälkeen tarinan kerronta hukkaa kovimman imun ja mukaan eksyy pienimuotoista tyhjäkäyntiä.
"Zootropolis" on kuitenkin paljon enemmän kuin perinteinen animaatioelokuva, sillä se askartelee ajatuksia herättävien teemojen äärellä. Sen lisäksi, että elokuva kehottaa jokaista seuraamaan unelmiaan ympäristön odotuksista huolimatta, nostaa "Zootropolis" rohkeasti esille myös syrjintään sekä ennakkoluuloihin liittyviä ongelmia. Elokuvassa tämä kuvastuu saaliseläinten sekä saalistajien välisenä jännityksenä, jota tarinan koukerot kiristävät entisestään. Tätä ei kuitenkaan tuputeta, sillä "Zootropolis" pelaa selkeästi perhe-elokuvan lähestymiskulmasta: lapset nauttivat elokuvan veikestä huumorista ja vauhdikkuudesta aikusten bongatessa syvällisempiä teemoja. Lopulta viesti on kuitenkin selkeä: turhat ennakkoluulot aiheuttavat vain ongelmia ja elämä on helpompaa, kun jokainen elää sovussa toistaan kunnioittaen. Elokuvan jättämä hyvä mieli kantaa pitkään.
Teknisesti "Zootropolis" on toteutettu moitteettomasti, sillä jälki on ensiluokkaista. Elokuvan maailma herää eloon upealla tavalla laadukkaan animaation keinoin ja suomenkielinen dubbaus on kautta linjan erinomaisesti toteutettu. Erityisesti Clawhauserin äänenä kuultava Lauri Ketonen hoitaa tonttinsa niin hyvin, että suomenkielinen versio on tältä osin jopa alkuperäistä parempi.
"Zootropolis" jättää odottamaan jatkoa. Elokuvaa varten luotu suurkaupunki suorastaan huutaa sitä, että tapahtumapaikkaa kannattaa hyödyntää myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi Zootropolikseen sijoittuva animaatiosarja olisi oivallinen tapa syventyä elokuvan maailmaan, sillä nyt vajaa kaksituntinen kokemus tuntuu lähinnä pintaraapaisulta jostain suuremmasta. Toivottavasti "Zootropolis" saa jatkoa jossain muodossa.
Elokuvan suomenkielisen trailerin löydät Youtubesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti